Siirry sisältöön

Usein kysyttyä hirvistä ja kauriista

Tältä sivulta löydät Villieläinsairaalan asiantuntijoiden kokoamia toimintaohjeita ja vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin luonnonvaraisista hirvieläimistä.

Löysin pienen yksinäisen vasan, mitä teen?

Metsäkauriin, valkohäntäkauriin (jota kutsutaan myös valkohäntäpeuraksi) ja hirven vasat ovat muutaman päivän ikäisinä vielä liian pieniä liikkumaan emänsä kanssa. Siksi emä jättää vasan suojaisaan paikkaan ja palaa ehkä vasta iltahämärissä imettämään sitä. Emä ei oleile jälkeläisensä läheisyydessä, sillä vasa on yksin paremmin piilossa tuoksuttomuutensa ja suojavärinsä ansiosta.

Ihmisnäkökulmasta maassa makaava tai surkeasti emäänsä kutsuva rimppakinttuinen vasa voi vaikuttaa olevan suuressa hädässä, mutta tilanne on hirvieläimille normaali. Vasaan ei pidä koskea. Jos ihminen poimii vasan syliinsä ja lähtee etsimään sille turhaan apua, vasan elinmahdollisuudet heikentyvät huomattavasti. Tällaisessa tilanteessa vasa tulee välittömästi palauttaa löytöpaikalle tai lähimpään suojaisaan kohtaan, josta emä voi sen löytää. Vasan vointia ei pidä seurata lähietäisyydeltä, vaan etäämpää kiikareilla tai ikkunan takaa, jolloin emä ei välttele paikkaa ihmisten vuoksi.

Jos vasa vaikuttaa loukkaantuneelta, tai sen avuntarpeesta on epävarmuutta, kannattaa soittaa ensin Villieläinsairaalaan ennen tilanteeseen puuttumista.

Ihmisen hoiviin otettuja hirvieläinten vasoja on vaikea palauttaa onnistuneesti takaisin luontoon. Ilman lajitoverin mallia vasa kesyyntyy ja leimautuu ihmiseen. Tällainen vasa joutuu luonnossa pelottomuutensa vuoksi vaaraan ja etenkin hirvet voivat olla myös ihmiselle vaaraksi. Eläintä ei välttämättä pystytä sijoittamaan lajitoveriensa seuraan eläintarhaan, eikä luonnonvaraista eläintä saa ottaa myöskään lemmikiksi.

Näin loukkaantuneen kauriin tai hirven, mitä teen?

Aikuisia hirvieläimiä on hyvin hankala saada hoitoon, sillä hirvieläimille kehittyy usein kiinniottotilanteessa kuolemaan johtavaan fysiologinen tila, stressimyopatia.

Stressimyopatia aiheutuu kovasta ja pitkäkestoisesta psyykkisestä sekä fyysisestä stressistä ja rasituksesta. Se voi aiheuttaa vakavia rytmihäiriöitä sekä verenkiertohäiriöitä, ja se johtaa eläimen akuuttiin kuolemaan joko heti tai seuraavina päivinä. Tila on peruuttamaton eikä siihen ole tehoavaa hoitoa. Stressimyopatia on syy siihen, miksi hirvieläinten kohdalla päädytään toisinaan lopettamaan eläin, jos sitä ei voida ohjata esimerkiksi kaupungin keskustasta turvallisesti väljempään maastoon, tai jos eläin on pudonnut jäihin ja kamppaillut pitkään vedessä.

Loukkaantuneen tai kaupunkiin eksyneen hirvieläimen kannalta paras tapa auttaa onkin ottaa yhteyttä joko poliisiin tai riistanhoitoyhdistykseen, jotka lähettävät ihmisen paikalle lopettamaan eläimen kärsimykset.

Yleiseen hätänumeroon 112 voi soittaa, jos eläin aiheuttaa vaaraa ihmisille tai eläimen pelastamisessa tarvitaan viranomaisten erityiskalustoa – esimerkiksi, jos hirvi juoksee moottoritiellä.