Julkaistu 30.05.2025
Villieläinsairaalasta mereen palautetuille harmaahylkeille ensimmäistä kertaa räpylämerkit
Korkeasaaren Villieläinsairaalasta palautettiin tänäkin keväänä merelle hoidossa olleita harmaahylkeen kuutteja. Kuutit saivat ensimmäistä kertaa räpylämerkit, joiden toivotaan tulevaisuudessa tuovan tietoa niiden elämästä. Villieläinsairaala on Suomen ainoa eläinhoitola, jossa kuntoutetaan hylkeenpoikasia.
Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotiin hoitoon maaliskuun lopulla kaksi harmaahylkeen eli hallin kuuttia. Toinen oli uutisotsikoissakin näkynyt kuutti Kotkasta, ja toinen puolestaan päätyi hoitoon hyvin läheltä, Korkeasaaren rantakallioilta.
”Tämä kevät oli kuuttien osalta melko rauhallinen. Pari vuotta sitten hoidossa oli peräti yhdeksän kuuttia”, kertoo Ville Vepsäläinen, Villieläinsairaalan toiminnasta vastaava Korkeasaaren kuraattori.
Kuutit olivat hoitoon tullessaan noin kymmenen kilon painoisia. Aluksi niitä ruokittiin letkun avulla, kunnes ne oppivat syömään itse kokonaisia kaloja. Villieläinsairaalassa pienet harmaahylkeet pääsivät aluksi polskimaan lasten kahluualtaaseen. Sieltä ne siirrettiin ensin suurempaan altaaseen, ja viimeinen totutusvaihe ennen hylkeidensuojelualueelle siirtoa tehtiin merivesialtaassa ulkona. Ennen luontoon kotiuttamista hylkeet punnittiin 44- ja 36-kiloisiksi.
Räpylämerkit käytössä ensimmäistä kertaa
Sekä Kotkasta hoitoon tuotu uroskuutti että Korkeasaaren rannalta hoitoon päätynyt naaraskuutti merkittiin ennen merelle lähtöä räpylämerkeillä. Kuutit tunnistusmerkittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Merkin mahdollisia löytäjiä pyydetään ilmoittamaan havaintonsa Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, jotta hylkeiden liikkeistä ja esimerkiksi eliniästä saadaan tietoa samaan tapaan kuin rengastetuista linnuista. Keltaiset tunnusmerkit on numeroitu ja niissä on “Mus. Zool. Helsinki”-tunnus. Samanlaisia merkkejä on käytetty aikaisemmin myös saimaannorpilla.
“Räpylämerkkejä on tarkoitus käyttää Villieläinsairaalasta kotiutettavilla harmaahylkeillä jatkossakin. On mielenkiintoista seurata, saadaanko niistä joskus dataa takaisin päin. Tarkempaa tietoa eläinten liikkeistä saisi GPS-paikantimilla, mutta toistaiseksi ne ovat vielä liian hintavia”, Vepsäläinen toteaa.
Kuutit matkasivat kuljetuslaatikoissa Porkkalanniemeen, josta ne vietiin merelle yhteistyössä Porkkalan Meripelastajien vapaaehtoisten kanssa. Kallbådanin majakan vesillä sijaitsevalla hylkeidensuojelualueella kuljetuslaatikoiden kannet avattiin, ja hetken pohdinnan jälkeen nuoret hylkeet molskahtivat mereen kumpikin vuorollaan. Samaan paikkaan on kotiutettu useita hoidossa olleita kuutteja viime vuosina, sillä siellä elää muutaman kymmenen harmaahylkeen yhteisö. Itse artikkeli tulee tähän.
Kuuttirauha
Harmaahylkeiden kuutit aloittelevat itsenäistä elämäänsä huhtikuun aikoihin ja kuutteja saattaa nähdä rantakallioilla lepäilemässä. Niillä ei tavallisesti ole hätää, elleivät ihmiset tai koirat mene liian lähelle häiritsemään.
Myös Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa peräänkuuluttaa rauhan antamista luonnonvaraisille eläimille.
”Kotkasta hoitoon vielä kuuttikarvassa tulleen poikasen imetys oli jostain syystä jäänyt kesken. Vaikka emo olisi ollut lähistöllä, niin se ei välttämättä olisi uskaltanut tulla imettämään ihmisten aiheuttaman häiriön vuoksi. Kuutteihin pitäisi pitää välimatkaa ainakin 50 metriä ja tarkkailla niitä etäältä esimerkiksi kiikarin avulla”, Sainmaa toteaa, ja jatkaa:
“Kuutit eivät ole koko ajan vedessä. Kun niitä näkee rannoilla, ei niitä pidä mennä lähelle kuvailemaan tai laskea lemmikkejä niitä haistelemaan.”
Suomen laki velvoittaa tarjoamaan apua sairaalle, loukkaantuneelle tai muutoin hädässä olevalle luonnonvaraiselle eläimelle. Jokaisen eläimen avuntarve tulee kuitenkin arvioida tarkkaan, koska joskus se voidaan tulkita väärin ja esimerkiksi lintujen maastopoikasia ja rusakonpoikasia voidaan ottaa hoitoon turhaan. Apua tilanteen arviointiin voi pyytää VIllieläinsairaalan asiantuntijoilta.
”Linnuilla on keväisin maastopoikasia, joita niiden vanhemmat käyvät ruokkimassa ja pensaiden alla voi olla rusakon poikasia, joita niiden emo käy katsomassa kerran vuorokaudessa. Pahimmillaan ihmisen uteliaisuus voi vaarantaa luonnonvaraisen eläimen hyvinvoinnin”, kertoo Sainmaa.
