Tutkimusta eläinten hyväksi
Luonnossa monien lajien tutkiminen voi olla hyvin hankalaa esimerkiksi vaikeakulkuisen ympäristön tai lajin harvalukuisuuden vuoksi. Eläintarhassa sen sijaan voidaan tutkia helposti esimerkiksi eläinten käyttäytymistä ja lisääntymistä. Siirrettävät kamerajärjestelmät välittävät tietoa eläinten liikkeistä ja käyttäytymisestä ympäri vuorokauden.
Tutkimuksilla voidaan myös lisätä tarhoissa elävien eläinten hyvinvointia muun muassa kehittämällä uusia virikkeitä, esimerkiksi tutkimalla eläinten mieltymyksiä erilaisiin ääniin ja videokuviin.
Yhteistyötä tutkimuksissa tehdään tiiviisti eri korkeakoulujen ja tutkimuslaitteistoja toimittavien yritysten kanssa. Näitä ovat muun muassa Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Forum Virium ja Logmore. Korkeasaaren Villieläinsairaala on tärkeä tutkimusmateriaalin lähde kotimaisten luonnonvaraisten eläinten tutkimuksessa.
Seurantatekniikat
Tärkeimpiä eläinten ja niiden olosuhteiden seurantavälineitä ovat kamerajärjestelmät sekä etäyhteyttä hyödyntävät laitteet, joilla voidaan seurata esimerkiksi ympäristön lämpötilaa, kosteutta ja valojaksoja. Näin voidaan varmistua muun muassa siitä, että trooppisissa taloissa eläintilojen lämpötila ja kosteusprosentti ovat oikealla tasolla, ja että valomäärä ei ole yöaikaan liian korkea. Tarhaoloissa jokainen yksilö tunnetaan: Korkeasaaressa on osallistuttu muun muassa kissapetojen parempaan tunnistamiseen luonnossa tähtäävään riistakameratutkimukseen.
Seurantatekniikkaa hyödynnetään paitsi tarhassa, myös eläinkuljetusten aikana. Melumittauksilla tutkitaan eläinten viihtyvyyttä tarhassa esimerkiksi rakennushankkeiden aikana. Lämpökameroiden avulla voidaan puolestaan seurata eläimen kuntoa ja jopa mielialaa. Korkeasaaressa onkin kehitetty lämpökuvantamismenetelmiä eläinten tunteiden mittaamiseen.
Tutkimuksissa edetään eläinten ehdoilla
Eläinten hyvinvointi on kaiken Korkeasaaren toiminnan eettinen perusta. Uutta tutkimusta suunnitellessa punnitaan sen hyödyt sekä yksilölle että lajille.
Eläintarhassa asuvat eläimet eivät ole koe-eläimiä, eikä tutkimus saa aiheuttaa niille merkittävää haittaa. Esimerkiksi kun Korkeasaaressa on tutkittu nukutusaineiden vaikutusta eri lajeihin, eläimiä ei ole nukutettu tutkimusta varten, vaan tiedot on kerätty samalla kun eläinlääkärin on pitänyt nukuttaa eläin muita hoitotoimenpiteitä varten. Nukutusaineiden vaikutuksen tutkimuksesta on hyötyä myös tarhaolosuhteiden ulkopuolella.
Eläinten mieltymyksiä voidaan mitata ilman että eläimen valinnanvapauteen puututaan. Pikkuapinoiden kiinnostusta erilaisia ääniä kohtaan tutkittiin kehittämällä Korkeasaaren valkopääsakien käyttöön laite, jonka käyttämisestä eläimet saivat itse päättää. Sakit kontrolloivat äänilähteen toimintaa omassa elinympäristössään usean viikon ajan, ja laitteen käyttämistä seurattiin liiketunnistimien ja kameroiden avulla.
Yksilö- ja lajitietoa kerätään tietopankkeihin
Korkeasaaren eläimistä ylläpidetään eläinrekisteriä, josta selviää syntyneiden ja kuolleiden, sekä saapuneiden ja lähetettyjen eläinten määrät. Kansainvälisesti eläintarhojen ja villieläinten tutkimuslaitosten tietopankkina toimii Species360 ZIMS, joka sisältää yksilötason tietoa eläimistä ja sitä kautta eläinlajeista. Tietoa on talletettu eläintarhoissa, yleisöakvaarioissa, villieläinten pelastuskeskuksissa sekä tutkimuslaitoksissa yhteensä yli 10 miljoonasta eläinyksilöstä – mukana myös Korkeasaaressa nyt ja aikaisemmin asuneet eläimet. Kansainvälisillä tutkijoilla on mahdollisuus hyödyntää näitä tietoja työssään.
Joissain tilanteissa eläimistä voidaan tallentaa pakastamalla myös veri- ja kudosnäytteitä tai sukusoluja.
Lähes kaikki Korkeasaaressa kuolleet tai lopetetut eläimet tutkitaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteen patologian laitoksella tai Ruokavirastossa, ja tutkimusraportit tallennetaan. Niistä saatu tieto auttaa hoitokäytäntöjen kehittämisessä. Osa eläimistä lähetetään luonnontieteellisen museon kokoelmiin mahdollista tulevaa opetus- ja tutkimuskäyttöä varten. Näin eläimet edesauttavat vielä kuoltuaankin lajin hoito- ja biologisen tiedon karttumista.
