Eläinten hyvinvointi

Virikkeet

Eläin kohtaa luonnossa valtavan määrän erilaisia ja eri aistein koettavia asioita. Saaliseläinten pitää varoa petoja, ja toisaalta pedot saattavat kulkea saaliin perässä pitkiäkin matkoja. Ruuan hankkimisen lisäksi eläin käyttää paljon aikaa myös kumppanin löytämiseen. Tarhaoloissa sen sijaan ruokaa ja vettä on riittävästi saatavilla, ympäristö on turvallinen, ja kumppanikin löytyy läheltä. Jotta eläimillä riittää tarhassakin mielekästä tekemistä, eläintenhoitajat suunnittelevat ja toteuttavat niille erilaisia virikkeitä.

Virikkeitä suunnitellessa täytyy ottaa huomioon eläinlajin luonne ja elintavat luonnossa, sillä samanlainen virike ei sovi kaikille eläimille. Samoja virikkeitä ei voi käyttää liian usein samalla eläimelläkään, jotta toivottu vaikutus säilyy. Monesti, mutta ei aina, virikkeellisyys liittyy ravintoon ja sen hankkimiseen. Yksinkertaisimmillaan virike voi olla kotioloistakin tuttu aktivointilelu – kuten pallo. Eläinten hyvinvointia tutkitaan ja uusia virikkeitä kehitellään Korkeasaaressa jatkuvasti.

Virikkeellinen ruokinta

Kun ruoka tarjotaan virikkeellisesti, eläin pääsee käyttämään sekä älyään että lihaksiaan sen saamiseksi. Ruoka voidaan piilottaa pahvilaatikoihin tai kangassäkkeihin, ripustaa köyteen tai joustavaan benjiköyteen, piilottaa erilaisten virikelelujen sisälle, ja laittaa sitä korkealle tai ylipäätään vaikeasti saataviin paikkoihin.

Saalistamisvietti säilyy petoeläimillä tarhassakin. Luonnossa saalistaminen koostuu useasta vaiheesta, joista yksi on saaliin raateleminen. Tämän vuoksi eläintenhoitajat laittavat lihaa esimerkiksi heinällä täytettyihin, köydellä ripustettaviin juuttisäkkeihin, jolloin eläin pääsee paremmin raatelemaan ruokaansa. Kaikki pedot eivät saalista päivittäin, joten tarhassakin niiden ruokarytmiin kuuluu myös paastopäiviä.

Elävää saalista tarhaeläimille ei saa tarjota, lukuun ottamatta hyönteisiä. Monet trooppisten talojen eläimet pääsevätkin jahtaamaan heinäsirkkoja ja kaivelemaan jauhomatoja erilaisista paikoista.

Aistivirikket

Saaliin vainuaminen ja etsiminen ovat yksiä saalistamisen vaiheista, ja verestä tehty jälki voi tarhassakin johdattaa petoeläimen ravinnon luokse. Hajut ovat myös tärkeitä eläinten välisessä viestinnässä. Hajuvirikkeet, kuten toisen eläimen tarhasta tuodut kuivikkeet tai ulosteet, aktivoivat petoja tutkimaan ympäristöään. Myös muut voimakkaat hajut ovat niiden mieleen, kuten erilaiset mausteet tai hajuvedet. Niitä voidaan piilottaa vaikkapa juuttisäkkiin, tai sirotella lumiukon tai puunrungon päälle. Myös ihmisten hajut voivat olla mielenkiintoista tutkittavaa, esimerkiksi eläintenhoitajan käsistä ja kengistä jääneet hajujäljet.

Hajun lisäksi myös muita aisteja voidaan hyödyntää virikkeiden suunnittelussa. Pikkuapinoille on kokeiltu äänitunnelia, jossa alkaa soida esimerkiksi sademetsän ääniä, kun apina menee tunneliin. Eläimelle voidaan antaa mahdollisuus katsella halutessaan erilaisia kuvia tai videoita, ja jopa vaihtaa niitä nappia painamalla.

Eläintenhoidon ammattilaiset

Korkeasaaressa vakituisiksi eläintenhoitajiksi rekrytoidaan vain henkilöitä, joilla on soveltuva alan koulutus sekä riittävästi aiempaa työkokemusta eläintenhoidosta. Tarjoamme työntekijöillemme jatkuvasti lisäkoulutusta niin Korkeasaaressa, muualla kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jokaiselle Korkeasaaressa asuvalle lajille on tehty kirjalliset hoito- ja ruokintaohjeet, joita noudatetaan eläintenhoidon arjessa. Myös eläinten kouluttamisesta tehdään aina kirjalliset suunnitelmat.

Eläinten hoidon ja suojelun johdossa työskentelevät biologit, jotka ovat mukana myös käytännön eläintenhoitotyössä. Biologit esimerkiksi osallistuvat lajiston ja tarhojen suunnitteluun sekä Villieläinsairaalan potilaiden kuntouttamiseen. Korkeasaari tekee ja tukee tutkimuksia, joiden tarkoituksena on parantaa eläinten hyvinvointia ja suojelutyön onnistumista.

Korkeasaaren eläintarhassa ja Villieläinsairaalassa työskentelee täysipäiväisesti kaksi omaa eläinlääkäriä, joilla on pitkä kokemus alalta. Eläinlääkärimme ovat kouluttautuneet erityisesti eläintarhaeläinten ja luonnonvaraisten eläinten hoitoon, ja pitävät luentoja näistä aiheista muille eläinlääkäreille sekä eläinlääkäriopiskelijoille. Toinen Korkeasaaren eläinlääkäreistä toimii lisäksi neuvovana eläinlääkärinä metsäpeura-asioissa kaikille lajia tarhaaville eurooppalaisille eläintarhoille. Eläintarhojen välisen yhteistyön kautta käytössämme onkin myös laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto jokaisen lajin kohdalla.

Eläinten hyvinvoinnin seuraamiseksi ja lisäämiseksi Korkeasaari on nimittänyt eläinten koulutus- ja hyvinvointivastaavan, ja luonut eläimille säännöllisesti tehtävän hyvinvointikartoituksen. Kartoitus tehdään jokaiselle eläintarhan eläinyksilölle, ja se ottaa huomioon muun muassa eläimen terveydentilan, vuorovaikutuksen muihin eläimiin, ympäristön sekä ravitsemuksen.

Sosiaalinen vuorovaikutus

Laumaeläimillä on Korkeasaaressakin lauma seurana, ja erakot saavat olla rauhassa, kuten ne olisivat luonnossa. Esimerkiksi aasianleijonalle laumatoveri on tärkeä, mutta muut Korkeasaaren isot kissat viihtyvät usein paremmin ilman jatkuvaa seuraa. Nekin kuitenkin kommunikoivat keskenään ääni- ja hajuviestein, ja vuorovaikutus on niillekin tärkeää erityisesti kiima-aikoina. Myös poikasten hoitaminen voi olla tärkeä osa sosiaalista käytöstä, kuten berberiapinoilla, joiden lauma pitää yhdessä huolta jälkikasvustaan.

Vuorovaikutusta voi tapahtua myös samassa tarhassa asuvien eri lajien edustajien kesken. Esimerkiksi kamelit ja kuhertajagasellit jakavat Korkeasaaressa tarhansa, sillä ne ovat luonnossakin kotoisin samoilta alueilta. Myös eläintenhoitajan ja eläimen välillä tapahtuu sosiaalista vuorovaikutusta.