Julkaistu 03.06.2026
Myskihärkien suojeluohjelmaan syntyi tärkeä kili Korkeasaaressa
Korkeasaaressa iloitaan myskihärkien perheenlisäyksestä: laumaan syntyi toukokuussa pikkuinen kili. Tulokas on tärkeä lajin suojeluohjelmalle, jolla eurooppalaiset eläintarhat säilyttävät lajin geneettistä monimuotoisuutta. Kili kantaa edesmenneen isänsä geenejä, jotka ovat Euroopan tarhakannassa harvinaisia.
Kaksiviikkoinen kili kulkee enimmäkseen emonsa vierellä, mutta kirmailee myös itsenäisesti ja unohtuu tutkimusretkilleen. Sen viisivuotias emo on suojellut jälkeläistään hyvin pontevasti ja lauman kaksi muuta jäsentä ovat antaneet emolle sen haluamaa tilaa. Laumatovereita uusi tulokas kiinnostaa ja se on otettu luontevasti osaksi laumaa.
Myskihärillä kili syntyy alle kymmenkiloisena jopa yhdeksän kuukauden tiineyden päätteeksi. Emo imettää kiliä useita kertoja päivässä, mutta pieni myskihärkä alkaa jo maistella hieman oksia ja heiniä emonsa kanssa. Emo ja kili pääsevät halutessaan varjoisampiin ja viileämpiin takatiloihin, mutta ne liikkuvat päivittäin eläintarhan vierailijoiden nähtävillä kallioisessa tarhassaan.
Myskihärkä kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen yhteiseen EEP-suojeluohjelmaan, jolla säilytetään lajin geneettistä monimuotoisuutta. Korkeasaaressa syntynyt kili on tärkeä suojeluohjelmalle, sillä sen isän puolen geenit ovat eurooppalaisessa tarhakannassa harvinaisia. Viime talvena edesmenneen, aikanaan Moskovan eläintarhasta tuodun uroksen jälkeläisiä syntyi Korkeasaareen yhteensä neljä. Edellisistä kileistä kaksi on aikuistuttuaan siirretty muihin eläintarhoihin sukuaan jatkamaan ja yksi vuoden ikäinen uros asuu vielä kotitarhassaan.
Sata vuotta sitten myskihärästä tuli uhanalainen liiallisen metsästyksen vuoksi. Lajin tilanne parani tehostettujen suojelutoimien ansiosta ja nykyään laji luokitellaan jälleen elinvoimaiseksi. Myskihärkiä elää luonnonvaraisina Luoteis-Kanadassa ja Pohjois-Grönlannissa sekä lisäksi niitä on siirretty Länsi-Grönlantiin, Norjaan, Alaskaan ja Venäjälle. Uusi uhka on kuitenkin ilmaston lämpeneminen, joka on yksi syy sille, että eläintarhat pyrkivät ylläpitämään geneettisesti monimuotoista kantaa lajin tulevaisuuden turvana.