Tuulihaukka

Falco tinnunculus

Tuulihaukan voi nähdä lekuttelemassa paikallaan pellon yläpuolella ravintoa vaanimassa. Tuulihaukka onkin yksi Suomen näkyvimpiä haukkoja, jonka tunnusomainen ”kii-kii-kii” -ääni kuuluu kesäiseen maalaismaisemaan. Talveksi tuulihaukat muuttavat Keski- ja Etelä-Eurooppaan sekä Pohjois-Afrikkaan.

Tuulihaukat etsivät joka vuosi uuden pesimäalueen sieltä, mistä löytävät paljon myyriä ravinnokseen. Pesänsä ne tekevät usein variksen tai harakan rakentamaan risupesään.

Haukka on taitava saalistaja, joka nappaa saaliin nopealla syöksyllä ja tekee tarvittaessa äkkikäännöksiä terävillä siivillään. Pitkillä teräväkyntisillä varpaillaan se saa saaliista hyvän otteen.

Suojelu

1900-luvun puolivälissä tuulihaukka oli Suomen yleisin petolintu, joka oli runsastunut peltoviljelyn tarjoamien hyvien saalistusmaiden myötä. Parissa vuosikymmenessä tuulihaukat hävisivät miltei kokonaan, kanta oli enää kymmenes aiemmasta.

Vähenemiseen vaikuttivat talvehtimisalueiden ankarat talvet ja elinympäristön muuttuminen maatalouden tehostuessa, mutta pääsyyllinen oli yleisesti hyönteisten torjunta-aineena käytetty DDT, joka kertyi ravintoketjussa petolintuihin ja heikensi niiden lisääntymiskykyä. Nykyisin DDT:tä ei enää käytetä viljelyksillä ja haukkakannat ovat vahvistuneet. Hyönteisten torjuntaan käytetyt myrkyt rikastuvat ravintoketjussa petolintuihin – ja myös ihmisiin.

Tuulihaukkojen pesintöjä on autettu pesäpöntöin, joita on ripustettu latojen seiniin tai pellon laidalla oleviin puihin. Pöntöt ovat edistäneet tuulihaukan yleistymistä. Laji luokitellaan nykyisin elinvoimaiseksi sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Korkeasaaressa

Tammikuussa 2023 Korkeasaareen tullut tuulihaukkakoiras Pikku-Pekka on entinen Villieläinsairaalan potilas, joka ei kuitenkaan hoidossa toipunut tarpeeksi palatakseen luontoon. Tuulihaukkatarha sijaitsee lähellä kamelitarhaa.

Uhanalaisuusluokitus