Turkinkannuskilpikonna

Turkinkannuskilpikonna

Testudo graeca ibera

Turkinkannuskilpikonna on kookkaimmaksi kasvava kannuskilpikonnan alalaji, joskin yksilöiden kokovaihtelu on suurta. Kookkaimmat yksilöt on havaittu levinneisyysalueen pohjoisosista Bulgariasta.

Värinsä ansiosta kilpikonna maastoutuu hyvin kotiseutunsa maisemaan, missä maaperän väri vaihtelee tummasta okraan. Se on kotoisin Bulgarian, Romanian lounaisosien, Kreikan koillisosan, Pohjois-Makedonian ja Turkin sekä Kaukasuksella Armenian, Azerbaidzhanin, Venäjän ja mahdollisesti Iranin pohjoisosien kallioisilta ja hiekkaisilta pensaikkoalueilta ja aroilta. Ravinnokseen se käyttää lehtiä ja heinää. Lemmikkikilpikonnia ruokitaan usein liian ravitsevalla ja mehevällä ruoalla, jolloin kilpikonnat kärsivät monenlaisista vaivoista, kuten kilven liikakasvusta ja epämuodostumista.

Suojelu

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee kannuskilpikonnan lajina vaarantuneeksi, sen alalajin turkinkannuskilpikonnan tilannetta ei ole erikseen määritelty. Etenkin värikkäät yksilöt ovat olleet suosittuja lemmikkieläimiä, mikä saattaa uhata kantaa luonnossa. Lajilla käytävää kauppaa on rajoitettu: kannuskilpikonna kuuluu kansainvälisen CITES-sopimuksen II-liitteeseen.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren turkinkannuskilpikonna asustaa Africasia-talon aavikkopuolella. Kyseessä on nuori ja pienikokoinen naarasyksilö, joka löydettiin elokuussa 2017 siuntiolaisesta metsästä – koska omistajaa ei löytynyt, eläin sijoitettiin Korkeasaareen. Se jakaa tarhansa itäisenkreikankilpikonnan kanssa.

Africasia-talo

Uhanalaisuusluokitus

VU - vaarantunut

Elinympäristö

aro tai heinikko lehtimetsä

Ravinto

lehdet

Koko

Turkinkannuskilpikonna koko 18–26 cm

Elinikä

Jopa 125 vuotta

Tieteellinen luokitus

Lahko: kilpikonnat (Testudines)
Heimo: maakilpikonnat (Testudinidae)

Tiesitkö?

Kannuskilpikonna kuuluu kansainvälisen CITES-sopimuksen II-liitteeseen.