Rantakäärme

Natrix natrix

Myrkyttömän rantakäärmeen tunnistaa yleensä niskalaikuista, jotka ovat yleensä vaaleat tai kellertävät. Niskalaikut puuttuvat kuitenkin usein mustilta yksilöiltä, jolloin rantakäärmeen erottaa kyystä pyöreämmän pään sekä pyöreän pupillin perusteella. Käärmeen pohjaväri vaihtelee oliivinvihreästä harmaanruskeaan ja mustaan.

Rantakäärme on myös kyytä isompi ja nopeampi sujahtamaan pakoon. Uhattuna se tyhjentää pahanhajuiset anaalirauhasensa saalistajan päälle. Mikäli sekään ei auta, käärme esittää kuollutta selällään maaten ja roikottaen kieltään ulkona. Rantakäärme on päiväaktiivinen laji.

Suomessa rantakäärmettä tavataan pääasiassa maan eteläisissä osissa sekä Järvi-Suomessa. Aikaisemmin rantakäärmettä on kutsuttu myös tarhakäärmeeksi, sillä niitä eleli usein maatalojen pihapiireissä. Rantakäärmenaaras munii 10–40 munaa kosteaan, lämpimään paikkaan kuten kompostiin, lantalaan tai rakkoleväkasaan meren rannalla.

Suojelu

Rantakäärme on kansainvälisesti luokiteltu elinvoimaiseksi. Lajin levinneisyysalue on laaja, eikä siihen katsota kohdistuvan merkittäviä uhkia.

Suomessa rantakäärme luokiteltiin aiemmin vaarantuneeksi, mutta vuoden 2019 arvioinnissa luokitus muutettiin elinvoimaiseksi. Laji on Suomessa rauhoitettu, eli sitä ei saa tappaa tai vahingoittaa.