Metsäkissa

Felis silvestris silvestris

Metsäkissa muistuttaa paljon kotikissaa, mutta on pitkäkarvaisempi ja rotevampi. Se liikkuu hämärän aikaan ja elää mieluimmin lehtimetsissä, joissa on rehevä aluskasvillisuus ja runsaasti pensaikkoa. Kissamaiseen tapaan se kiipeää sujuvasti puuhun, vaikka elääkin pääasiassa maassa. Turvapaikakseen se valitsee kiven- tai kallionkolon, ja saattaa hyödyntää ketun tai mäyrän kaivamia koloja. Sinne se vetäytyy varsinkin kylmänä vuodenaikana. Reviirinsä tämä yksineläjä merkitsee hajumerkein ja raapimisjäljin puihin.

Kissalla ja ihmisellä on pitkä yhteinen historia, joka on alkanut jo 10–12 000 vuotta sitten Lähi-idässä. Kesykissan esi-isä on paikallinen villikissa, josta tuli arvokas kumppani ihmiselle maanviljelyksen myötä, kun jyrsijät piti saada kuriin viljavarastoissa.

Suojelu

Metsäkissaa on elänyt Euroopan kaikilla metsäisillä vuoristoseuduilla pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Metsien häviäminen on kutistanut lajin elinaluetta ja lajin suurin uhka on risteytyminen kotikissan kanssa.

Metsäkissa on rauhoitettu ja vaikka laji luokitellaan kokonaisuutena elinvoimaiseksi, ovat sen monet paikalliset kannat uhattuina. Esimerkiksi Skotlannissa metsäkissa on äärimmäisen uhanalainen, ja lajin kannan vahvistamiseksi on alkanut luontoonpalautusprojekti vuonna 2025. Luontoonpalautuksia on tehty myös Saksassa Baijerin alueella, ja niihin on osallistunut myös Korkeasaaressa syntyneitä kissoja.

Euroopan eläintarhajärjestö EAZA otti lajin vuonna 2026 mukaan EEP-suojeluohjelmaan.

Korkeasaaressa

Ensimmäiset metsäkissat tulivat Korkeasaareen vuonna 1992. Ne ja myöhemmät pariskunnat ovat saaneet Korkeasaaressa useita pentuja, joista osa on lähetetty luontoonpalautukseen Saksaan.

Nykyisin Korkeasaaren Kissalaaksossa asuu vuonna 2018 sveitsiläisessä eläintarhassa syntynyt metsäkissauros Kartsa ja vuonna 2014 ranskalaisessa eläintarhassa syntynyt naaras Kastanja. Pentuja ei kuitenkaan ole odotettavissa, sillä nykyisellä pariskunnalla ei ole EEP-suojeluohjelmassa lisääntymislupaa.

Kissalaakso

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan