Leopardikilpikonna

Stigmochelys pardalis

Leopardikilpikonnan kupumainen kilpi on varsinkin nuorilla yksilöillä musta-kellanruskeapilkullinen. Iän karttuessa mustan alueen osuus kuitenkin kutistuu, ja pilkkuja jää vain sarveislevyjen reunoille. Leopardikilpikonna on päiväaktiivinen laji, yön se viettää kilpensä sisällä nukkuen. Myöskin pedon tai muun vaaran uhatessa kilpi on oiva turvapaikka.

Leopardikilpikonnia tavataan laajoilla alueilla Afrikan itä- ja eteläosissa. Leopardikilpikonna on jakautunut useisiin alalajeihin, jotka eroavat mm. kokonsa perusteella. Kilpikonna suosii elinympäristönään savanneja, aroja ja puoliaavikoita, mutta tulee toimeen myös metsäisemmillä seuduilla. Muiden maakilpikonnien tavoin se on kasvinsyöjä, jonka pääravintoa ovat heinät ja erilaiset mehikasvit.

Leopardikilpikonnat tarvitsevat paljon kalsiumia kilpensä rakennusaineeksi, joten ruokalistalle kuuluu toisinaan myös luita ja jopa hyeenan ulostetta.

Suojelu

Leopardikilpikonna luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Vaikka leopardikilpikonna onkin paikallisesti yleinen, sitä pyydystetään jonkin verran mm. lemmikkieläinmarkkinoille.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren leopardikilpikonna Pantsu on Etelä-Afrikassa paikallisen tullin salakuljettajilta takavarikoima koiras, joka on syntynyt luonnossa arviolta vuonna 1996. Se saapui Suomeen Pretorian eläintarhasta vuonna 2001.

Pantsu sai seurakseen itseään suuremman naaraan nimeltä Tutu syksyllä 2020. Tutu on entinen lemmikki ja se saatiin Korkeasaareen lahjoituksena. Leopardikilpikonnat asuvat Amazonia-talossa.

Amazonia-talo

Uhanalaisuusluokitus