Hiilikilpikonna

Maakilpikonniin kuuluva hiilikilpikonna on laji, jota tavataan Etelä-Amerikan pohjoisosien savanneilla ja Panaman rehevissä trooppisissa metsissä. Metsän varjoissa viihtyvän hiilikilpikonnan ruokavalioon kuuluvat lähinnä erilaiset kasvit ja hedelmät: erityisesti se pitää maahan pudonneista pehmeistä ja ylikypsistä hedelmistä. Satunnaisesti hiilikilpikonna saattaa syödä myös selkärangattomia, raatoja ja muiden eläinten ulosteita vitamiini- ja proteiinilisän vuoksi. Joskus hiilikilpikonnien on havaittu syövän myös soraa ja pikkukiviä, jotka ilmeisesti auttavat kasvimassan hienontamisessa ruoansulatuskanavassa.

Kilpikonnat liikkuvat verkkaisesti, mutta lisääntymisaikana koiraat voivat taistella keskenään naaraista. Paritellessaan koiras ääntelee kuin kaakattava kana. Naaras kaivaa hiekkaan pesäkammion, johon se laskee valkeat munat. Poikaset syövät ensimmäisen kerran vasta useiden päivien kuluttua kuoriutumisesta. Siihen asti ne tulevat toimeen pienen ruskuaispussin suoman energian avulla. Maakilpikonnat ovat hyvin pitkäikäisiä.

Korkeasaaressa

Amazonia-talossa asuvat hiilikilpikonnat Lovi ja Nysty tulivat Korkeasaareen yksityisenä lahjoituksena vuonna 1978, ja olivat silloin jo muutaman vuoden ikäisiä. Tällä hetkellä nämä uroskilpikonnat ovat siis lähes 50-vuotiaita ja siten yksiä Korkeasaaren vanhimmista eläimistä! Kolmas, nuorempi naaraskilpikonna Greta saatiin vuonna 2019 niin ikään yksityisenä lahjoituksena.

Hiilikilpikonnat asuvat pikkuapinoiden kanssa samassa tarhassa. Kesällä hiilikilpikonnat pääsevät välillä ulkoilemaan.