Milloin oravanpoikanen tarvitsee apua?
Juuri emostaan vieroitetut poikaset ovat uteliaita ja pelottomia. Ne kiipeävät mielellään ihmisen housunlahjetta pitkin tai lähtevät seuraamaan ihmistä pihamaalla. Jos poikanen on reipas, eikä näytä loukkaantuneelta tai uupuneelta, sille voi tarjota vesikupin ja esimerkiksi omenaa tai päärynää, ja seurata tilannetta. Nukkuminen maassa ei ole terveen oravanpoikasen käytöstä.
Liian aikaisin pesästä pudonneen poikasen tunnistaa siitä, että sen silmät voivat olla vielä kiinni, turkki ja häntä ovat sileät, korvissa ei ole tupsuja tai poikanen ei osaa kävellä kunnolla itse. Tällaisen poikasen kohdalla voi odottaa jonkin aikaa, seuraten tuleeko emo noutamaan tippuneen poikasen.
Jos emoa ei näy, poikasen voi ottaa talteen esimerkiksi pipoon ja pahvilaatikkoon, ja toimittaa hoitoon Villieläinsairaalaan – soitathan ennen tuloasi. Ruokaa tai vettä ei kannata antaa, sillä pienet poikaset vetävät helposti nesteen henkeen.
Miten estän oravia tekemästä pesän rakennukseen?
Mikäli oravista on ollut haittaa rakennuksessa, tulee mahdolliset kulkureitit tukkia vasta syksyllä, poikaskauden loputtua. Silloinkin on varmistuttava siitä, ettei eläimiä jää rakennukseen jumiin.
Oraville voi tarjota myös sallittuja pesintämahdollisuuksia kauempana rakennuksesta, esimerkiksi tukevia isoja linnunpönttöjä.
Neuvoja oravien ja jyrsijöiden karkoitukseen rakennuksista antavat tuholaistorjuntayritykset.
