Saimaannorppa (Pusa saimensis) on yksi harvoista makean veden hylkeistä, sekä yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä. Saimaannorppa tunnustettiin omaksi lajikseen vasta vuonna 2025, aikaisemmin sitä pidettiin norpan alalajina. Erittäin uhanalaisen saimaannorpan ainoa elinalue on Saimaalla.
Saimaannorppien suojelu
Korkeasaaren eläintarhan säätiö osallistuu luonnossa elävien saimaannorppien suojeluun. Sinäkin voit auttaa tekemällä lahjoituksen!
Tietoa lajista
Tietoa lajista
Saimaannorppa
Mitä hankkeella on saatu aikaan?
Korkeasaari suojelee saimaannorppia yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa, sekä vuosina 2020–2025 osana Metsähallituksen koordinoimaa EU LIFE -rahoitteista projektia. Yhteistyöllä on pystytty tukemaan norppien suojelua kokonaisvaltaisesti Saimaalla. Tämä työ on mahdollista sinun tuellasi!
Apukinosten kolaus
Korkeasaaren keräysvaroilla tuetaan muun muassa norppien keinopesien rakentamista ja hankitaan kolauksessa tarvittavia pelastuspukuja. Myös Korkeasaaren omia työntekijöitä on ollut useana vuonna kolaamassa pesäkinoksia saimaannorpille.
Hoito-ohjeet
Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa toimi Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hankkeessa asiantuntijana. Sainmaa on kouluttanut muita eläinlääkäreitä sairaana tai vammautuneena löytyneiden saimaannorppien hoitamiseksi, sekä ollut mukana kirjoittamassa aiheesta käsikirjaa.
Norppien siirrot Saimaalla
Osana Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanketta saimaannorppia siirrettiin vuosina 2023-2024 Pihlajavedeltä Kolovedelle, jotta lajin perinnöllinen monimuotoisuus säilyisi hyvänä. Korkeasaaren eläinlääkäri oli mukana varmistamassa siirrettävien eläinten hyvinvoinnin.
Tehdään yhdessä parempi maailma saimaannorpille!
Mikä saimaannorppia uhkaa?
Saimaannorppaa pidettiin 1900-luvun alussa kalastukselle haitallisena eläimenä ja siitä maksettiin tapporahaa vuoteen 1948 asti. Laji rauhoitettiin 1955, mutta norppakanta pieneni 1980-luvulle saakka, jolloin norppia oli enää hieman alle 200.
Nykyisin saimaannorpan suurimpia uhkia ovat hukkuminen kalanpyydyksiin ja pesimäaikainen häirintä. Lisäksi norppien lisääntymistä hankaloittaa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät vähälumiset talvet.
Myös vähäinen geneettinen monimuotoisuus uhkaa saimaannorppaa, sillä lajilla on hajanainen ja pieni kanta. Tämä voi vähentää norppien sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.
