Makikartoitusta ja ainutlaatuista eläinlajistoa Madagaskarilla

Hankealueemme sijaitsee sademetsävyöhykkeellä Madagaskarin itäpuolella, suunnilleen pääkaupunki Antananarivon ja Intian valtameren puolivälissä. Torotorofotsyn kosteikkoalue on suojeltu monimuotoisen lajistonsa vuoksi. Suo- ja kosteikkoalueiden lisäksi siihen kuuluu metsiä, joita perinteinen maanviljely on harventanut. Hankkeessa edistettiin metsäluonnon suojelua ottamalla käyttöön kestävämpiä maanviljelystapoja ja lisäämällä puuston määrää. Hankkeella oli positiivinen vaikutus siihen osallistuneiden paikallisten elämään, millä puolestaan on iso merkitys suojelun onnistumisessa. Voit lukea hankkeen vaikutuksista edellisestä artikkelista, tai jatkaa kanssamme matkaa töyssyisellä hiekkatiellä kohti Torotorofotsya ja sen upeaa metsäluontoa. 

Makien elinalueiden kartoitus

Pääsemme makimonitorointiretkelle paikallisten hanketiimiläisten kanssa. Nelivuotisen hankkeen aikana Torotorofotsyn lähimetsissä tehtiin perusteellinen kartoitus alueella elävistä makeista ja puoliapinoista. Makit ovat yksi tunnusomaisimmista Madagaskarin eläinryhmistä, ne ovat saarella endeemisiä, eli niitä ei tavata missään muualla. Lähisukuisia täällä eläviä lajeja ovat indrit (Indri indri) ja sifakat, kuten diadeemisifaka (Propithecus diadema), jotka ovat äärimmäisen uhanalaisia kädellisiä. Erikoisin puoliapinoista on oman heimonsa ainut edustaja ai-ai (Daubentonia madagascariensis), erittäin uhanalainen hämäräaktiivinen laji.

Edellämme tiheikössä suunnistaa Tianasoa Ratolojanahary, joka tuntee nämä metsät hyvin. Hän on tiimeineen kartoittanut makien elinalueita säännöllisesti, merkinnyt havaitut lajit ja yksilöt gps-koordinaatteina kartalle ja tehnyt seurantaa yksilömäärien kehityksestä. Tiedot välitetään alueen suojelutoimista vastaavalle viranomaiselle.

Uhkia elinympäristössä

Tällä alueella elää indriperhe, joista näemme vilahduksia loikkimassa korkealla latvuksissa. Pian metsässä kaikuu indrien kovaääninen varoitushuuto ja kookkaat mustavalkoiset puoliapinat ottavat etäisyyttä meihin. Joukossa on myös muutaman kuukauden ikäinen poikanen. Tianasoa kertoo, että indrejä on Torotorofotsyn lähimetsissä paljon ja lajiin liitetyt uskomukset suojelevat sitä. Lajin paikallinen nimi babakoto tarkoittaa esi-isää. Metsien kaskeamiselta indritkään eivät ole suojassa ja tiimi on nähnyt kartoitusretkillään metsäalan pienentyneen monin paikoin.

Tiimin tielle metsissä on osunut laittomia kultakaivoksia, makien ruuaksi pyydystämistä varten viritettyjä ansoja, arvokkaiden ruusupuiden hakkuuta ja metsäalueiden raivausta riisinviljelyyn sekä puuhiilen tuotantoon. Tianasoa pysähtyy valtavan kannon viereen – satoja vuosia vanha arvopuu kuljetettiin metsästä pois jo ranskalaisten siirtomaavallan aikana, eli ennen vuotta 1960. Tämän kokoisia, jopa 40-metrisiä puita löytyy vielä läheisiltä suojelualueilta, kuten Mantadiasta.

Kultamantellan jäljillä

Torotorofotsyn kosteikkoalueen vieressä virtaa ruskeavetinen joki syvällä uomassaan. Kuiva kausi on jatkunut monta kuukautta ja sateiden olisi pitänyt alkaa jo viikkoja sitten. Ylitämme huteran sillan, josta osa huuhtoutui muutaman vuoden takaisissa tulvissa. Tianasoa ohjaa meidät sillan jälkeen heti oikealle, sillä tässä on puolen hehtaarin kokoinen metsäalue, jossa hän on nähnyt äärimmäisen uhanalaisia kultamantelloita. Torotorofotsy on tiettävästi ainut paikka, jossa lajia elää luonnossa. Mantelloiden heimon edustajat ovat Madagaskarin endeemisiä sammakoita, useat niistä kirkasvärisiä, keltaisen, vihreän ja oranssin kirjavia lajeja.

Nyt kultamantelloita ei silmiimme osu, sillä nekin odottavat sadetta kömpiäkseen esiin piiloistaan. Tianasoa kertoo, miten sammakot ryhtyvät kosiomenoihin sadekauden alettua. Ilmastonmuutos on pidentänyt Madagaskarin kuivaa kautta, mikä on iso haaste lajille, joka tarvitsee vettä lisääntyäkseen.

Monimuotoinen metsäluonto

Madagaskarin sademetsä on uskomaton paikka, josta löytyy koko ajan uutta ihmeteltävää. Tuo pahkan näköinen möykky puun kyljessä on muurahaispesä. Polulla vilistää tuhatjalkaisiin kuuluvia smaragdinvihreitä kiiltäviä otuksia ja puunkolossa on jättimäinen kotilo. Kaunis vaaleanpunainen kukka osoittautuukin lähemmässä tarkastelussa terälehteä muistuttavien hyönteisten kokoontumiseksi. Naamioitumisen mestareita ovat sammalenvihreät tai ruskeaa puun oksaa muistuttavat kummitussirkat, joita ei varmasti olisi huomannut puun rungolta ilman harjaantuneemman silmän apua. Vihreä gekko paistattelee päivää kotipalmunsa lehdellä. Linnuista näkyy vain lehahduksia kasvillisuuden keskellä. Metsässä on monta kerrosta, joissa jokaisessa on omat asukkaansa. 

Hämärän laskeutuessa pienet sammakot alkavat pitää suurta ääntä. Niiden kurnutuksen konsertti sekoittuu erilaisiin sirittäviin ääniin. Hämärän turvin liikkeellä on myös erilaisia nisäkkäitä, kuten tupsuhäntäisiä rottia, erilaisia lepakoita ja saaren isoin petoeläin fossa. Lehdellä istuu pieni ruskea kameleontti saalista odottaen. Jopa puolet maailman kameleonttilajeista elää Madagaskarilla. Metsä on vahvasti elossa kaikkina vuorokauden aikoina.

Meillä on yhteinen maapallo

Madagaskarin luonto on poikkeuksellisen rikas ja ainutlaatuinen. Lajeista yli 90 % elää vain täällä ja niiden haluaisi myös säilyvän huolimatta monista ihmisen luonnolle aiheuttamista uhkista. Me ihmiset olemme avainasemassa tekemässä parempaa tulevaisuutta. Vaikka ongelmat tuntuvat mittakaavaltaan valtavilta, kuten ilmastonmuutos tai köyhyyden vähentäminen, voi Tontolo maitson kaltaisella hyvin suunnatulla hankkeella olla kauaskantoisia, sukupolvien ylittäviä vaikutuksia oikeaan suuntaan.

Haluamme kiittää Suomen luonnonsuojeluliittoa pitkäjänteisestä Madagaskarin työstään, jota Korkeasaari sai olla tukemassa. Madagaskarilaisten sinnikkyys ja innostus luonnonsuojeluun ovat inspiroineet meitäkin. Me suomalaiset olemme luontokansaa ja meidän on tärkeää kantaa kortemme kekoon luonnon hyväksi, sillä elämme kaikki yhteisellä maapallolla.