Korkeasaaren Villieläinsairaalassa hoidettu nuori ilves muutti Ähtärin eläinpuistoon

Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotiin vuoden 2024 loppupuolella muutaman kuukauden kuluessa kaksi ilveksenpentua eri puolilta Suomea. Ilvesten pennut liikkuvat emojensa kanssa lähes vuoden ikäisiksi, joten nämä keväällä syntyneet pennut olivat liian nuoria selviytyäkseen yksin. Pennut otettiin hoitoon, sillä emoista ei ollut havaintoja ja poikaset etsivät ravintoa ihmisasutuksen läheisyydestä.

Villieläinsairaalassa hoidetaan apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä. Hoidon aloittamisen lähtökohta on eläinten hyvinvointilain mukaisesti aina hyväkuntoisen eläimen palautus takaisin luontoon. Ihmisen hoidossa kasvanutta suurpetoa – karhua, sutta, ahmaa tai ilvestä – ei voi palauttaa luontoon, vaikka se kuntoutuisi täysin. Ihmisiin tottunut petoeläin voi käyttäytyä arvaamattomasti ja hakeutua ihmisten läheisyyteen, mikä lisää konfliktien ja vaaratilanteiden riskiä.

Luonnonvaraisen eläimen voi ottaa pysyvästi ihmisen hoiviin vain viranomaisten luvalla, edellyttäen että sille on tiedossa sopiva tila. Koska nuoria ilveksiä ei voitu palauttaa luontoon, ne siirrettiin vaaditun kuuden kuukauden karanteeniajan jälkeen Villieläinsairaalan tiloista eläintarhaan.

”Korkeasaaressa on yksi ilves, joka on lajilleen tyypillisesti tottunut elämään yksin, eikä tarhoja ole useammalle. Sijoituspaikkaa etsittiin siis alusta alkaen Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestö EAZA:n avulla muista tarhoista, sekä suoraan ruotsalaisesta eläintarhasta, jossa tiedettiin mahdollisesti olevan tilaa. Ilvekset ovat pitkäikäisiä eläimiä, joten tarhapaikkoja vapautuu harvoin”, kertoo kuraattori Ulla Tuomainen.

”Eläimen sijoittaminen luonnosta eläintarhaan on aina poikkeuksellista. Luonnossa syntyneiden kohdalla on erityisen tärkeää, että eläin oppii tuntemaan olonsa turvalliseksi ihmisten läheisyydestä huolimatta. Villieläinsairaalasta nuoret ilvekset siirtyivät Korkeasaaressa eläintarhan puolelle tiloihin, joiden luo yleisöllä ei ole pääsyä. Tavoitteena oli siirtää ne mahdollisimman pian Korkeasaaresta toisiin eläintarhoihin, sillä nuorelle eläimelle uuteen ympäristöön tutustuminen on helpompaa”, jatkaa Tuomainen.

Toiselle ilveksistä löytyi paikka keväällä 2025 Ruotsista Vildriketin eläintarhasta. Toiselle paikka järjestyi pitkän etsinnän jälkeen lopulta läheltä, kun nuori naaras siirrettiin heinä-elokuun vaihteessa 2026 Ähtärin eläinpuistoon vanhemman, jo aiemmin toisen naaraan kanssa samassa tarhassa eläneen ilveksen luo.

Suurpetojen auttamisessa ratkaisevat eläimen tilanne ja hoitopaikkojen saatavuus

Suomen ilveskanta on elinvoimainen ja ilveksiä näkyy ihmisasutuksen lähellä entistä useammin. Kannan runsastuessa myös tilanteita, joissa pennut ovat jääneet vaille emoa, on odotettavissa aiempaa enemmän.

”Siihen, kuinka apua tarvitsevien suurpetojen pentujen kohdalla on suositeltavaa toimia jo löytötilanteessa, vaikuttavat pennun ikä, laji sekä tarhapaikkojen määrä. Tilanteesta tulisi ilmoittaa välittömästi Suomen riistakeskukselle. Pentuja ei tule ottaa hoitoon, jos tiedossa ei ole sijoituspaikkaa tarhassa. Aikuisia suurpetoja ei ole mahdollista ottaa hoitoon. Lievästi loukkaantunut eläin voi selviytyä luonnossa, mutta pahasti loukkaantuneiden kohdalla ainoa inhimillinen vaihtoehto on lopettaminen, jotta eläimen ei tarvitse kärsiä pidempään”, sanoo Katja Holmala, Luonnonvarakeskuksen viranomais- ja asiatuntijatehtävistä vastaava johtaja.

”Tällä hetkellä Korkeasaaressa, Ähtärin eläinpuistossa, Ranuan eläinpuistossa tai muissa verkostoon kuuluvissa eläintarhoissa Euroopassa ei ole tilaa uusille ilveksille, eikä orpoja ilveksenpentuja siten voida ottaa hoitoon Villieläinsairaalaan. Villieläinsairaalasta annetaan kuitenkin mielellään neuvoja viranomaisille ja yksityishenkilöille avuntarpeen arviointiin”, vakuuttaa eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti.