Tutkimus luonnonvaraisten eläinten hoidosta Suomessa

Luonnonvaraisten eläinten hoito perustuu Suomessa vapaaehtoistoimintaan, vaikka laki velvoittaa auttamaan loukkaantuneita ja avun tarpeessa olevia luonnonvaraisia eläimiä. Korkeasaaren yhteydessä toimiva Villieläinsairaala on lajien ja yksilöiden määrässä mitattuna Suomen suurin luonnonvaraisten eläinten hoitola.

Hyvä tarkoitus ei ole peruste hoidolle

Tutkimuksen perusteella luonnonvaraisen eläimen laji vaikuttaa sen hoitoon päätymiseen. Yleisimmin hoidetaan nisäkkäitä ja lintuja, kun taas vaikeammin havaittavia matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja hoidetaan vähiten. Sama pätee myös Villieläinsairaalaan, jonne toimitettiin vuoden 2024 aikana yhteensä 1324 eläintä. Näistä 78 % oli lintuja ja 22 % nisäkkäitä. Lisäksi hoidossa oli yksi rantakäärme ja yksi ruskosammakko.

Hoidettuja eläimiä kotiutetaan Suomessa luontoon merkittävästi useammin kuin muissa maissa, mikä ei kuitenkaan ole välttämättä hyvä asia. Tutkimus viittaa siihen, että mitä vähemmän kokemusta ja koulutusta hoitajilla on alalta, sitä enemmän eläimiä palautetaan takaisin luontoon.

Tutkimuksen perusteella hoitoon otetuista eläimistä luontoon palasi noin 80 % ja pelkistä nisäkkäistä arviolta peräti 90 %. Kyselyyn vastanneet eläinlääkärit kertoivat, että hoidetuista eläimistä kotiutettiin luontoon noin 50 %, mikä vastaa kansainvälistä tasoa. Korkeasaaren Villieläinsairaalassa viime vuonna hoitoon otetuista eläimistä 53,5 % sai uuden mahdollisuuden luonnossa.

”Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että eläimiä otetaan turhaan hoitoon tai sitten niitä palautetaan luontoon liian huonossa kunnossa. Esimerkiksi siili on helppo ottaa kiinni ja niitä otetaankin talvihoitoon liian matalalla kynnyksellä sen sijaan, että niille järjestettäisiin omassa elinympäristössä otolliset olot. Mikäli luonnonvarainen eläin ei alun perinkään ole hoidon tarpeessa, se kokee turhaa stressiä ihmisen hoidossa. Eläinten hyvinvointilaki ei myöskään oikeuta tällaiseen toimintaan, vaan hoitoon otto on rajattu loukkaantuneisiin tai muuten avun tarpeessa oleviin eläimiin. Jos eläin kotiutetaan luontoon huonossa kunnossa tai sillä ei ole esimerkiksi ravinnon hankkimiseen riittäviä taitoja, se tulee kuolemaan luonnossa nälkään”, muistuttaa Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa, joka oli yksi tutkimuksen kirjoittajista.

Toimintaperiaatteet koottu oppaaksi

Luonnonvaraisten eläinten hoitoon olisikin hyvä luoda yhtenäisiä standardeja. Tähän tarkoitukseen SEY tuotti yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, Korkeasaaren eläintarhan, Ruokaviraston ja Eläinten hyvinvointikeskuksen kanssa oppaan luonnonvaraisten eläinten hoitajille.

Oppaan nimi on ”Luonnonvaraisten eläinten hoito. Opas toimintaperiaatteisiin” ja se on julkaistu viime vuonna. Se kokoaa yksiin kansiin ohjeet muun muassa luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin ja eläimen kokeman stressin arvioimiseen, hoidon ajoittamiseen, eutanasiaan, hoitotiloihin sekä kiinniottoon, kuljetukseen ja vapauttamiseen. Opas esittelee luonnonvaraisten eläinten erityispiirteitä, hoidon etiikkaa sekä luonnonvaraisia eläimiä koskevaa lainsäädäntöä.

Opas on tarkoitettu kaikille luonnonvaraisia eläimiä hoitaville tahoille ja henkilöille. Sen tarkoituksena on varmistaa, että kaikilla luonnonvaraisia eläimiä hoitavilla olisi riittävät perustiedot ja -taidot ja että hoitokäytäntöjen perusteet olisivat yhtenäiset koko maassa. Opas toimitetaan automaattisesti aluehallintovirastoihin ilmoituksen tehneille luonnonvaraisten eläinten hoitajille.