Metsien suojelua ja metsäkatoa Madagaskarilla

Korkeasaari osallistui Suomen luonnonsuojeluliiton nelivuotiseen Tontolo maitso -hankkeeseen Madagaskarilla. Hanke edisti metsäluonnon suojelua Torotorofotsyn suojelualueella tukemalla paikallisten yhteisöiden kestävää kehitystä. Hanke päättyi vuoden 2024 lopussa ja Korkeasaaren viestinnän asiantuntija Mari Lehmonen tutustui hankkeen saavutuksiin paikan päällä yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton hankekoordinaattori Laura Blombergin kanssa. Juttusarjan ensimmäisessä osassa perehdymme Madagaskarin isoon haasteeseen, metsäkatoon.

Madagaskarin ainutlaatuinen luonto on saanut kehittyä omalla saarellaan pitkään. 88 miljoonaa vuotta sitten mannerlaattojen liikkuessa se irtaantui Intiasta, erkaannuttuaan jo aiemmin Afrikasta. Tämän vuoksi 90 % kaikista Madagaskarin eliöryhmistä on endeemisiä, eli niitä tavataan ainoastaan Madagaskarilla. Saari on monimuotoisuuskeskus, eli sen lajisto on erityisen runsasta, ja tämä pätee etenkin sademetsiin, joita on saaren itäpuolella. Näitä metsiä hankkeemme suojelee Torotorofotsyn kosteikkoalueen ympäristössä.

Metsäkato on monimutkainen ongelma

Madagaskarin metsät hupenevat huolestuttavaa vauhtia. Ilmastonmuutos, kaivosteollisuus ja puutavaran hakkuut ovat osasyyllisiä, mutta monin paikoin metsäpinta-alaa nakertaa paikallisten ihmisten elinkeino, jossa perhe elätetään perinteisellä kaskiviljelyllä. Ongelma syntyy siitä, että maa on vähäravinteista ja maan käyttöpaine lisääntyy. Hakattu ja tuhkaksi poltettu metsämaa jaksaa kasvattaa ruokaa viljelijälle kolme vuotta, jonka jälkeen pitää etsiä uusi viljelypaikka. Tässä kohtaa Tontolo maitso, suomennettuna Vihreä maisema -hanke, pyrkii saamaan aikaan muutoksen.

Christin Nasoavina on Tontolo maitso -hankkeen paikallinen johtaja ja Andasiben kylässä toimivan Mitsinjo- yhdistyksen puheenjohtaja. Olemme hänen kanssaan hankealueella Torotorofotsyssa ja hän osoittelee meille auton ikkunasta kumpuilevaa maisemaa, jossa luonnonmetsiä kasvaa vain tupsuina rinteiden korkeimmilla kohdilla. Tuostakin hakattiin metsää viime vuonna. Viljelyalueet nousevat alhaalta laaksosta koko ajan ylöspäin. Kun Torotorofotsyyn perustettiin suojelualue, maan käyttöä rajoitettiin, mutta viranomaiset eivät ole valvoneet sitä kovin tarkasti.

Nasoavinalla on nytkin mukanaan drone, jolla hän on lentänyt jo usean vuoden ajan täällä ja kartoittanut muun muassa kaskeamisesta alkaneita metsäpaloja. Hän kehuu, miten drone helpottaa vaikeakulkuisen maaston valvontaa ja että sellainen pitäisi olla jokaisella luonnonsuojelualueella.

Taimia viljelyksille ja metsien ennallistamiseen

Pysähdymme ensiksi taimitarhalla, jossa on neljän hankevuoden aikana kasvatettu noin 100 000 puuntainta. Niistä osa on paikallisia nopeasti kasvavia puulajeja, osa hedelmäpuita kuten mangoa, litsiä ja khakia. Hankkeessa on tehty Torotorofotsyn asukkaille peltometsäviljelyn suunnitelmia, joissa puiden määrää viljelyalueilla on lisätty. Hedelmäpuut antavat herkullista satoa ja samalla puuston määrä viljelymailla lisääntyy. Istutetut puut voivat toimia myös luonnonmetsän suojavyöhykkeenä, sillä metsän kaskiviljelyssä olisi vaarana menettää arvokkaat hedelmäpuut.

Paikallisia nopeasti kasvavia puulajeja on kasvatettu metsäalueiden ennallistamiseen. Esimerkiksi Korkeasaaren sammakkokeräyksen tuotoilla on aiempina vuosina ennallistettu Torotorofotsyssa elävän erittäin uhanalaisen kultamantellan pieniä metsäisiä elinalueita.

Vieraslajit syrjäyttävät paikallisia lajeja

Metsäiset teiden varret ovat kuivallakin kaudella rehevän vehreitä. Jos tuota vehreyttä alkaa tarkastella lähemmin, voi yllättyä siitä, että suuri osa kasveista on ihmisen tuomia vieraslajeja, vieläpä sitkeytensä ja leviämiskykynsä vuoksi hyvin haitallisia sellaisia. Monin paikoin kukkivat kirjotulikruunut (Lantana camara) muodostavat suuria, hankalasti hävitettäviä pensastoja. Tienvarsilla rehottavat inkiväärikasveihin kuuluva kaitapippurio (Afromomum angustifolium), australialainen vatukka (Rubus moluccanus) ja mansikkaguava (Psidium cattleianum). Vieraslajeja pyritään karsimaan ja rajoittamaan, koska niiden uhka paikalliselle lajistolle on tiedossa.

Suurimpia tilanvaltaajia ovat puun tuotantoa varten Madagaskarille tuodut eukalyptukset (Eucalyptus robusta ym.), jotka nopeakasvuisina ja vahvajuurisina puina voivat syrjäyttävää paikalliset lajit. Eukalyptusta kasvaa täällä kokonaisina metsinä, joissa lajisto ei kuitenkaan ole yhtä rikas kuin luonnonmetsissä.

Satojen vuosien ikäisiä puita

Metsäretkellä yritämme arvioida ruusupuun ikää sen rungon perusteella. Oppaamme Nasoavinan mukaan halkaisijaltaan 15–20 cm puu on voi olla 200–300-vuotias. Se kasvaa hitaasti ja on siksi erityisen kovaa. Madagaskarin ruusupuuta arvostetaan myös koristeellisuutensa vuoksi. Siirtomaa-ajan jäänteinä metsissä voi nähdä valtavia puunkantoja. Nykyisin arvopuiden hakkuu on säänneltyä, mutta raakapuuta viedään paljon esimerkiksi Kiinaan ja sitä voi päätyä Suomeenkin esimerkiksi soitinten materiaalina. Madagaskarilla turisti voi ostaa ruusupuusta tehtyjä koruja ja veistoksia. Kysynnän vuoksi puulaji on uhanalainen, eikä metsissä juuri ole enää isoja runkoja. Ihmisten pitäisikin olla tietoisempia siitä, mitä ostoksillaan tukevat.

Metsien todellinen arvo mitataan lajirunsaudessa

Madagaskarin monimuotoiset metsät ovat tärkeitä lajiensa vuoksi ja luonto kiinnostaa myös matkailijoita. Kestävän matkailun kautta yhä useammat paikalliset voivat saada tuloja, joka osaltaan kannustaa vaalimaan luontoa. Läheisissä Andasiben ja Mantadian kansallispuistoissa on mahdollista nähdä mm. saaren isokokoisin puoliapina indri, jonka reviirihuudot kajahtelevat usean kilometrin päähän. Laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Myös myyttisestä yöeläjästä, ai-aista, on nähty jälkiä. Se on erittäin uhanalainen laji (EN). Monien lajien suurin uhka on elinympäristön häviäminen. Huikean korkeat latvukset ovat makien koti, ruokapaikka ja kulkuväylä. Luonto-oppaat valistavat vierailijoita ryhmä kerrallaan. Heillä on vahva tahto säilyttää metsänsä monimuotoisina.