Julkaistu 07.11.2025
Keisaritamariinit keskittyvät poikasarkeen Korkeasaaren tropiikissa
Korkeasaaren keisaritamariineille on syntynyt kauan odotettu pienokainen. Ensikertalaiset vanhemmat ovat jo tottuneita poikasensa hoitajia kuuden viikon kokemuksella. Lajilla isä kantaa suuren vastuun jälkeläisten hoivaamisesta. Tuuheista valkoisista viiksistään nimensä saanut keisaritamariini on Etelä-Amerikan sademetsien pieni ja vikkelä kynsiapina.
Amazonia-talon oksilla isojen lehvien suojissa loikkii kaksi viiksekästä ja pitkähäntäistä apinaa. Keisaritamariinit ovat pariskunta, joilla kahden vuoden yhteiselon tuloksena syntyi ensimmäinen poikanen. Kuten monilla muillakin kynsiapinoilla, isä kantaa suuren vastuun jälkeläisten hoidosta. Poikanen ratsastaa isänsä selässä tiukasti paksusta turkista kiinni pitäen ja emo imettää pienokaista parin tunnin välein.
”Poikanen on todella söpö pikku riiviö kuuden viikon ikäisenä. Se osaa jo loikkia oksalla lyhyitä matkoja, pihistää pähkinän isänsä suusta ja vetää isää viiksistä kavutessaan takaisin sen selkään. Isä on hyvin huolehtivainen ja hoitaa hienosti tärkeää tehtäväänsä. Emolla ravinnontarve on kasvanut selvästi imetyksen takia, joten se saa nyt tavallista enemmän ruokaa. Olemme erittäin onnellisia, että kaikki on sujunut hyvin”, iloitsee eläintenhoitaja Merja Silván.
Keisaritamariineille alettiin toivoa perheenlisäystä jo loppukeväästä, kun naaraan vatsa alkoi pyöristyä lupaavasti. Lajin kantoaika on noin 4,5 kuukautta. Kun pienokainen vihdoin syyskuun lopussa syntyi, keisaritamariinien tarha rauhoitettiin kaikelta ylimääräiseltä häiriöltä, jotta tuoreet vanhemmat saivat keskittyä poikasen hoitoon. Poikasen sukupuoli ei ole vielä tiedossa, mutta eläintenhoitajat ovat jo miettineet valmiiksi keisarillisia nimiä.
Luonnossa keisaritamariinien poikaset syntyvät sadekaudella loka-marraskuussa. Keisaritamariinit elävät pieninä perheryhminä Etelä-Amerikan kosteissa sademetsissä Brasilian lounaisosista Boliviaan ja Peruun ulottuvalla alueella. Ravinnossa tärkeitä ovat hedelmät, joiden siemeniä tamariinit samalla levittävät. Muutkin sademetsän antimet, kuten kukat, hyönteiset, sammakot ja kumipuun neste, maistuvat ravinnoksi. Keisaritamariinit liikkuvat päivisin omalla reviirillään puiden latvustossa ja vetäytyvät nukkumaan hämärän tullen.
Keisaritamariini kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen yhteiseen EEP-suojeluohjelmaan, jonka tavoitteena on ylläpitää lajin elinvoimaista tarhakantaa. Korkeasaaressa lajin lisääntyminen on onnistunut viimeksi 15 vuotta sitten. Keisaritamariinia uhkaa elinalueiden pirstoutuminen ja metsäalan pieneneminen, minkä vuoksi laji luokitellaan uhanalaiseksi Brasiliassa ja Perussa. Lajia elää laajoilla suojelualueilla, jotka turvaavat Amazon-joen monimuotoista sademetsäluontoa.