Viljakäärme on alun perin pohjoisamerikkalainen laji, joka on elinympäristönsä suhteen hyvin monipuolinen. Sitä tavataan niin kuivissa metsissä, kosteikoilla kuin viljelymailla ja haja-asutusalueillakin Yhdysvaltain kaakkoisosissa. Luonnostaankin viljakäärmeestä erotellaan hieman erivärisiä alalajeja, mutta ihminen on jalostanut niitä lukuisia lisää – kaiken kaikkiaan värimuotoja tunnetaan noin 70. Tyypillisin villi värimuoto on punaisen, oranssin ja mustan kirjava.

Tarpeen mukaan viljakäärme myös kiipeilee taitavasti.

Laji on hämäräaktiivinen ja elää enimmäkseen maan tasossa. Osan ajasta se viettää maan alla eli kivien, runkojen tai muiden rakenteiden alle luikerrelleena, tai pehmeään maahan kaivautuneena. Viljakäärme lisääntyy munimalla. Naaras munii kerralla 6-25 munaa, joista kuoriutuu 20-30-senttisiä poikasia. Aikuisena käärme on yli metrin mittainen, koiras naarasta kookkaampi. Viljakäärmeen ruokavalio pitää sisällään pieniä nisäkkäitä ja lintuja, joita käärme pyydystää myrkyttömillä hampaillaan ja tappaa kuristamalla.

Suojelu

Viljakäärme luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Viljakäärme on yksi suosituimmista ja monimuotoisimmista lemmikkinä pidettävistä käärmeistä, mutta lemmikkikaupan ei katsota olevan sille uhka. Sen sijaan vapautetut lemmikkikäärmeet voivat muodostua haitalliseksi vieraslajiksi: viljakäärme on levinnyt ihmisen mukana myös joillekin Karibian saarille, jossa se saattaa olla uhka paikalliselle luonnolle syömällä esimerkiksi lintuja ja jyrsijöitä.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren kellertävän värinen viljakäärme Kaisa asuu Hämärätalossa. Se ovat tänne sijoitettu löytöelän, joka on löytynyt kerrostalon kellarista. Aikaisemmin Korkeasaaressa asui myös harmahtava viljakäärme, joka oli alunperin löytynyt lentokapteenin matkatavatoista.