Vikunja
Vicugna vicugna
Sirosta ja hennosta olemuksestaan huolimatta vikunja on Etelä-Amerikan kestävimpiä eläimiä. Vikunja pärjää hyvin Andien vuoriston ankarissa oloissa, ruohostoalueella neljän tuhannen metrin korkeudella. Vikunjalla on lämmin hienovillainen karvapeite ja tehokas hapenottokyky, josta on hyötyä ohuessa vuoristoilmassa.
Vikunja käyttää ravinnokseen karkeita vuoristokasveja. Päivisin vikunjat laiduntavat laaksossa ja märehtivät ruokansa vasta illalla. Vikunjat vetäytyvät yöpymään ylös rinteille, josta petojen on vaikeampi löytää niitä. Vikunjalauma on koko ajan valppaana. Vaaran uhatessa vikunjat juoksevat kaulat ojossa pakoon jopa 50 kilometrin tuntivauhtia. Ne voivat myös puolustautua sylkemällä tai potkimalla.
Suojelu
Vikunjakanta romahti hälyttävälle tasolle 1900-luvun puolivälissä, mutta suojelutoimien ansiosta lajilla menee nyt paremmin, eikä sitä enää luokitella uhanalaiseksi. Vikunjanvillaa arvostettiin jo inkojen keskuudessa ja se oli varattu hallitsijoiden ja ylimystön käyttöön. Inkat pyydystivät vikunjoita kerittäväksi ja käyttivät ravinnokseen osan uroksista ja vanhimmista naaraista.
Eurooppalaisten harjoittama metsästys vähensi vikunjakantaa rajusti 1500-luvulta lähtien. Laji rauhoitettiin 1800-luvulla, mutta määräystä ei noudatettu. 1900-luvun puolivälissä vikunjoiden määrä romahti vuosikymmenessä 400 000 yksilöstä 6 000 yksilöön. Luonnonsuojelujärjestöt puuttuivat tilanteeseen, vikunja rauhoitettiin toistamiseen ja vikunjatuotteiden kauppa kiellettiin, jolloin lajin määrä lähti jälleen kasvuun. Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP). Lisäksi eläintarhoissa asuvista vikunjoista pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa.
Uhkia on kuitenkin jälleen ilmassa: ilmastonmuutos, salametsästys ja vuoristoalueilla niukasta ravinnosta kilpailevat lammaslaumat sekä risteytyminen kesyjen alpakoiden kanssa. Vikunjanvillaa tuotetaan nykyään taas kestävästi, inkojen hengessä.
Korkeasaaressa
Vikunjoiden kanssa samassa tarhassa asuvat marat, jotka ovat myös kotoisin Etelä-Amerikasta. Vikunjat Faro, Flora ja Claudia saapuivat Korkeasaareen vuonna 2013. Alkuun uteliaat ja reviiritietoiset vikunjat hätistelivät arkoja maroja piilopaikkoihinsa, mutta alkuihmetyksen jälkeen lajit ovat laiduntaneet sopuisasti vieri vieressä. Uros Faro kastroitiin lajin koordinaattorin suosituksesta syksyllä 2021, ja sen viimeisin jälkeläinen syntyi elokuussa 2022. Aikaisempina vuosina laumaan syntyneitä varsoja on siirretty aikuisina toisiin eläintarhoihin.
Seuraavat ruokinta-ajat
20.12.2024
Klo: 12:00
20.12.2024
Klo: 13:00
20.12.2024
Klo: 15:00
20.12.2024
Klo: 15:00
20.12.2024
Klo: 15:00
21.12.2024
Klo: 15:00
Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan
Uhanalaisuusluokitus
Elinympäristö
Ravinto
Koko
Elinikä
15–25 vuotta
Lisääntyminen
Kiima-aika maalis-huhtikuussa
Kantoaika 330–410 päivää
Vasoja yleensä yksi
Tieteellinen luokitus
Lahko: sorkkaeläimet (Artiodactyla)
Heimo: kamelit (Camelidae)
Tiesitkö?
Vikunjan villa on eläinmaailman hienointa
Lue myös nämä
-
Uhanalaisuusluokitukset
Korkeasaaren lajitietokylteissä ja verkkosivuilla käytetään Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n uhanalaisuusluokituksia. Luokitus määräytyy erilaisten kriteerien yhteisvaikutuksena.
-
Virikkeet
Eläin kohtaa luonnossa valtavan määrän erilaisia ja eri aistein koettavia asioita. Jotta eläimillä riittää tarhassakin mielekästä tekemistä, eläintenhoitajat suunnittelevat ja toteuttavat niille erilaisia virikkeitä.
-
Virikkeet