Tunturipöllö

Bubo scandiacus

Tunturipöllöt viettävät usein vaeltelevaa elämää. Ne vaihtavat paikkaa sen mukaan, mistä löytävät parhaiten ravintoa, ja lajin elinalue onkin valtava: koko pohjoinen tundra-alue ympäri maapallon. Tunturipöllöjen valkoinen väri piilottaa ne katseilta lumisessa maisemassa. Koiras onkin lähes kokovalkoinen, naaraalla on tummia pilkkuja suojavärinä. Tunturipöllön ominta aluetta ovat pohjoiset puuttomat tundrat, ja siellä ne myös pesivät.

Yhden tunturipöllön päiväannos on noin viisi jyrsijää päivässä, joten usean poikasen ruokkiminen on työlästä koiraalle, joka huolehtii saalistuksesta poikasten ollessa pieniä. Naaras hoitaa poikasia maassa olevassa pesässään ja paloittelee niille koiraan tuoman ravinnon. Lähialueillamme tunturipöllöjen pesintä riippuu tunturisopulien ja myyrien runsaudesta.

Suojelu

Kansainvälisesti laji luokiteltiin vuonna 2017 ensimmäisen kerran vaarantuneeksi. Tunturipöllöt liikkuvat ravinnon perässä pitkiä matkoja, joten kannan koon arviointi on vaikeaa. Vielä muutama vuosi sitten arveltiin, että tunturipöllöjä on noin 200 000, mutta viimeisimpien arvioiden mukaan pesivien parien määrä on noin 14 000 – tämä tarkoittaa siis noin 28 000 aikuista yksilöä, ellei vähempääkin.

Suomessa tunturipöllö pesii Tunturi-Lapin alueella, mutta vain harvoin. Pesintöjen välissä voi kulua useita vuosia. Suomessa laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi.

Kesällä 2021 tunturipöllö otettiin mukaan eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jonka avulla lajin tarhakanta pyritään pitämään elinvoimaisena. Suojeluohjelman lajikoordinaattorina toimii Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinen. Ohjelman perimmäinen tarkoitus on mahdollistaa lintujen luontoonpalautukset tulevaisuudessa, mikäli tunturipöllöjen tilanne luonnossa heikkenee entisestään. Luontoonpalautuksia on tehty Korkeasaaresta myös 1990-luvulla Kilpisjärven alueelle.

Korkeasaaressa

Nykyinen tunturipöllöpari Bianca ja Benji muuttivat Korkeasaareen vuonna 2009 Tallinnan ja Frankfurtin eläintarhoista. Poikasia parilla on suunnilleen joka toinen kevät. Aikuiseksi kasvettuaan poikaset siirretään ensin Korkeasaaren sisällä omaan tarhaansa, ja sitten kokonaan toiseen eläintarhaan.

Eläintenhoitajat tuovat pöllöille päivittäin neljästä viiteen hiirtä per nokka. Rehukeittiön pakkasesta syömälämpöisiksi sulatetut hiiret asetellaan usein puun tai kiven päälle tarjolle.

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan