Sinikurkkuara Sinikurkkuarat ovat uhanalaisia Bolivian pohjoisosissa eläviä papukaijoja. Ne viihtyvät Motacú-palmujen lähistöllä, sillä palmun hedelmät maistuvat papukaijoille ja pesänsä linnut kovertavat palmun koloon. Pesäkoloista käydään kilpailua muiden lintulajien kanssa. Useimmin arat liikkuvat alle kymmenen linnun parvina ja ovat hyvin arkoja ja piilottelevia. Monet arojen syömät siemenet ovat myrkyllisiä. Siksi ne syövät välillä savea, joka neutraloi myrkyn. Muiden suurten arojen tapaan myös sinikurkkuarat raakkuvat kovalla äänellä. Laji muistuttaa väritykseltään tutumpaa ja hiukan kookkaampaa sinikelta-araa. Suojelu Boliviassa 4 000 neliökilometrin alueella arvioidaan olevan vain noin 300-455 sinikurkkuaraa, ja laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Arojen määrä romahti erityisesti lemmikkikaupan takia. 1980-luvulla jopa 1200 lintua vietiin Boliviasta ulkomaille. Nykyään CITES-sopimus tekee käytännössä mahdottomaksi lintujen viennin maasta muihin kuin tieteellisiin ja suojelutarkoituksiin. Sinikurkkuara on aroista uhanalaisin. Kanariansaarten Loro Parque -säätiö työskentelee sinikurkkuarojen pelastamiseksi. Myös Korkeasaari on mukana tukemassa suojelutoimenpiteitä, kuten pesäpönttöjen rakentamista ja pesäpaikkojen vartiointia, lajin tutkimusta, paikallisen väestön opastusta lajin suojeluun ja ekoturismin edistämistä. Sinikurkkuara kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Lisäksi eläintarhoissa asuvista sinikurkkuaroista pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa. Korkeasaaressa Korkeasaaren sinikurkkuarat Linda ja Romeo ovat hyvin uteliaita ja touhukkaita, minkä vuoksi hoitajilla riittää puuhaa linnuille mieleisten virikkeiden miettimisessä. Ne pitävät jyrsimisestä ja ovat varsinaisia akrobaatteja oksilla keikkuessaan. Linda on syntynyt vuonna 2008 ja Romeo 2012 Loro Parquessa, Teneriffalla. Sinikurkkuarat jakavat Amazonia-talossa sijaitsevan tarhansa patagonianarattien kanssa. Kesällä niillä on pääsy myös ulkotarhaan.
