Sinikurkkuara

Ara glaucogularis

Sinikurkkuara on äärimmäisen uhanalainen Bolivian pohjoisosissa elävä papukaijalaji. Ne viihtyvät Motacú-palmujen lähistöllä, sillä palmun hedelmät maistuvat papukaijoille ja pesänsä linnut kovertavat palmun koloon. Pesäkoloista käydään kilpailua muiden lintulajien kanssa. Useimmin arat liikkuvat alle kymmenen linnun parvina ja ovat hyvin arkoja ja piilottelevia.

Muiden suurten arojen tapaan myös sinikurkkuarat raakkuvat kovalla äänellä. Laji muistuttaa väritykseltään tutumpaa ja hiukan kookkaampaa sinikelta-araa.

Suojelu

Boliviassa 4 000 neliökilometrin alueella arvioidaan olevan vain noin 300–455 sinikurkkuaraa, ja laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Arojen määrä romahti erityisesti lemmikkikaupan takia. 1980-luvulla jopa 1200 lintua vietiin Boliviasta ulkomaille. Nykyään CITES-sopimus tekee käytännössä mahdottomaksi lintujen viennin maasta muihin kuin tieteellisiin ja suojelutarkoituksiin.

Kanariansaarten Loro Parque -säätiö työskentelee sinikurkkuarojen pelastamiseksi. Myös Korkeasaari on mukana tukemassa suojelutoimenpiteitä, kuten pesäpönttöjen rakentamista ja pesäpaikkojen vartiointia, lajin tutkimusta, paikallisen väestön opastusta lajin suojeluun ja ekoturismin edistämistä.

Sinikurkkuara kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Lisäksi eläintarhoissa asuvista sinikurkkuaroista pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren sinikurkkuarat Linda ja Romeo ovat hyvin uteliaita ja touhukkaita, minkä vuoksi hoitajilla riittää puuhaa linnuille mieleisten virikkeiden miettimisessä. Ne pitävät jyrsimisestä ja ovat varsinaisia akrobaatteja oksilla keikkuessaan. Linda on syntynyt vuonna 2008 ja Romeo 2012 Loro Parquessa, Teneriffalla.

Äänekkäät sinikurkkuarat asustavat Amazonia-talossa sijaitsevassa tarhassa. Kesällä niillä on pääsy myös ulkotarhaan.

Amazonia-talo

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan