Myskihärkä

Ovibos moschatus

Arktisella tundralla elävä myskihärkä selviää erittäin kylmissä ja ankarissa oloissa. Paksu ja pitkä talviturkki suojaa sitä erinomaisesti pakkaselta ja tuulelta. Härkämäisestä olemuksestaan huolimatta myskihärkä on sukua vuohille ja lampaille, ja sen poikasta kutsutaankin kiliksi.

Myskihärkiä oli jo jääkaudella, jolloin ne elivät nykyistä laajemmalla alueella ja samoilla kylmillä aroilla käyskentelivät myös villamammutit ja villasarvikuonot.

Myskihärät elävät pienissä laumoissa, joissa on tarkka hierarkia. Arvojärjestystä selvitellään iskemällä otsat vastakkain ja otsassa onkin vahva luupanssari suojana. Kun lauma joutuu uhatuksi, vahvimmat eläimet puolustavat heikompiaan kerääntymällä niiden ympärille piiriin sarvet ulospäin. Myskihärkämuuri on tehokas suoja jopa susia vastaan, mutta ei riitä torjumaan ihmistä aseineen.

Suojelu

Jääkauden loputtua myskihärkä hävisi kokonaan Euraasian mantereelta ja ihmisellä arvellaan olleen osuutensa asiaan. Laji oli hävitä sukupuuttoon metsästyksen vuoksi, mutta suojelun ansiosta myskihärän tilanne on nykyään parempi. Myskihärkiä siirrettiin 1900-luvulla Pohjois-Amerikasta Venäjälle sekä Grönlannista Alaskaan ja Norjaan. Norjasta myskihärkä levisi myös Ruotsiin, mistä se on sittemmin hävinnyt.

Myskihärän elinalueet ovat pirstaloituneet ja populaatiot ovat eristyneet toisistaan, mikä tekee kannan koon arvioinnista vaikeaa. Toistaiseksi lajin kuitenkin arvioidaan olevan elinvoimainen. Ilmastonmuutos on suurin uhka myskihärälle. Ympäristön lämpenemisen myötä leviävät taudit ja loiset voivat aiheuttaa tuhoa etenkin Kanadassa lajin eteläisimmillä elinalueilla.

Myskihärkä kuuluu eläintarhojen yhteiseen EEP-suojeluohjelmaan, jolla pyritään luomaan elinvoimainen tarhakanta lajin tulevaisuuden turvaksi. Lisäksi eläintarhoissa asuvista myskihäristä pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa. Eläintarhat ovat ottaneet tavoitteeksi sekoittaa suojelutarkoituksessa eri alueilta kotoisin olevien myskihärkien geeniperimää lajin tulevaisuuden turvaamiseksi, sillä eläintarhoissa on vain noin 80 myskihärkää.

Korkeasaaressa

Myskihärkien tarha on Korkeasaaren keskiosissa, tunturipöllöjen ja kuhertajagasellien naapurissa. Vuonna 2014 syntynyt myrkihärkäuros Maxim tuotiin Korkeasaareen Moskovan eläintarhasta, joten se edustaa hyvin erilaista geeniperimää muiden Euroopan eläintarhojen myskihärkien kanssa. Maximia vuoden vanhempi naaras Lya saapui Korkeasaareen puolestaan Kölnin eläintarhasta. Lyan käynti on hieman ontuvaa, mutta tämä nuoruudessa syntynyt lonkkavaiva ei aiheuta eläimelle kipua tai rajoitteita. Lauman toinen naaras Jeppel saapui Korkeasaareen Berliinin eläintarhasta.

Lya oli saapuessaan kantava edeltävän kotitarhansa urokselle, ja ensimmäinen Korkeasaaressa vuosikymmeniin syntynyt kili nähtiin keväällä 2023, kun Pieta syntyi. Koska Pieta ei ole läheistä sukua lauman lisääntyvälle urokselle Maximille, se on saanut lajikoordinaattorilta luvan jäädä Korkeasaareen asumaan. Myös tämän jälkeen lauma on saanut jälkikasvua.

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan