Metsäpeura on peuran alalaji, eli se kuuluu samaan lajiin tunturipeuran ja poron kanssa. Se on siis poron villi sukulainen, joka on sopeutunut lumiseen havumetsään. Metsäpeuran sorkat ovat suuremmat ja jalat korkeammat kuin porolla. Myös sarvet ovat kapeammat ja sopivat siksi paremmin metsissä liikkumiseen. Tarkka hajuaisti auttaa metsäpeuraa löytämään jäkälää lumen alta. Kesällä sen ravintoa ovat jäkälän lisäksi heinä- ja ruohokasvit, sekä pensaiden lehdet.

Peuran amerikkalaisia alalajeja kutsutaan karibuiksi.

Metsäpeurat vaihtavat muiden hirvieläinten tavoin sarvensa joka vuosi. Urosten eli hirvaiden sarvet putoavat jo ennen joulua rykimäajan loputtua, naaraiden eli vaatimien sarvet vasta toukokuussa vasomisajan kynnyksellä. Talvella siis vain vaatimilla on sarvet, joilla ne suojelevat vasojaan ja ruokapaikkoja. Metsäpeurojen sorkista kuuluu naksuva ääni, jonka avulla lauma kuulee toisensa, eikä eksy joukosta. Metsäpeura on elänyt aikoinaan koko metsäisen Suomen alueella ja se oli tärkeä riistaeläin jo kivikaudella, nykyisin sen levinneisyysalue on suppeampi.

Suojelu

Peura lajina on luokiteltu vaarantuneeksi, metsäpeura Suomessa alueellisesti silmälläpidettäväksi. Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Suomesta laji hävisi sukupuuttoon 1910-luvun lopulla liiallisen pyynnin vuoksi, mutta Venäjän puolelta vaelsi Kainuuseen uusia metsäpeuroja ja luontoonpalautukset ovat vahvistaneet Suomen peurakantaa. Venäjällä peuroja metsästetään edelleen paljon.

Vuosina 2016-2023 Korkeasaari osallistui Metsähallituksen koordinoimaan, EU-rahoitteiseen MetsäpeuraLIFE-luontoonpalautushankeeseen, jonka aikana metsäpeuroja palautettiin onnistuneesti luontoon uusille alueille Etelä-Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle, Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen läheisyyteen. Aikaisemmin metsäpeuran siirto- ja palautusistutuksia on tehty myös Suomenselälle ja Ähtäriin.

Eurooppalaisten eläintarhojen metsäpeuroista on pidetty kantakirjaa vuodesta 1997, ja nykyisin tarhakanta pyritään pitämään elinvoimaisena eläintarhojen yhteisellä suojeluohjelmalla (EEP). Lajin kansainvälisenä koordinaattorina toimii Korkeasaaren kuraattori Hanna-Maija Lahtinen. Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa toimii puolestaan neuvoa antavana eläinlääkärinä sekä kansainvälisesti kaikille metsäpeuroja tarhaaville eläintarhoille että metsäpeurojen luontoonpalautushankkeelle.

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa asuu metsäpeuroja kahdessa eri tarhassa. Lisääntyvä tokka on Korpi-alueella, ja laumassa on kolme vaadinta: vuonna 2013 syntynyt Krusa sekä nuoremmat Olivia ja Pax, jotka saapuivat vuonna 2021 ruotsalaisesta Järvzoon eläintarhasta. Keväällä 2023 laumaan liittyi hirvas Pertti. Se on poikkeuksellisesti syntynyt luonnossa, josta se siirrettiin totutustarhaan toiminaan luontoonpalautushankkeen kantavanhempana, ja sen jälkeen MetsäpeuraLIFE-hankkeen osana Korkeasaareen tuomaan uusia geenejä metsäpeurojen eurooppalaiseen eläintarhakantaan. Keväisin, yleensä toukokuussa, Korkeasaaren laumaan syntyy muutamia vasoja. Korkeasaaressa syntyneitä metsäpeuroja on kasvettuaan lähetetty muihin suojeluun osallistuviin eläintarhoihin sekä luontoonpalautushankkeeseen.

Toinen metsäpeuratokka elää omassa tarhassaan kameleiden naapurissa. Siihen kuuluu viisi vuonna 2023 syntynyttä hirvasta, joista neljä on syntynyt Ranuan eläinpuistossa ja yksi Korkeasaaressa. Ne viettävät tarhassa poikamieselämää, ja muutaman vuoden jälkeen niiden on tarkoitus muuttaa muihin eläintarhoihin lisääntymään.