Meksikonpunapolvitarantula elää pienellä alueella Keski-Meksikon länsirannikon kuivissa metsissä ja pensaikoissa. Ne hyödyntävät pieniä koloja tai kaivantoja, joita ne laajentavat itselleen sopiviksi, usein moniosaisiksi tunneleiksi. Hämärän aikaan ne väijyvät saalista tunnelinsa suulla. Ravinnokseen ne käyttävät tavallisimmin erilaisia niveljalkaisia. Meksikonpunapolvitarantula ei ole myrkyllinen, mutta uhattuna se sinkoaa kutinaa aiheuttavia karvoja peräpäästään.

Kasvaessaan tarantulat luovat nahkansa, kuten muutkin hämähäkkieläimet.

Suojelu

Meksikonpunapolvitarantula luokitellaan elinvoimaiseksi, mutta luonnonkanta on vähenevä. Meksikonpunapolvitarantulat ovat yleisiä lemmikkeinä ja luonnonvaraisten tarantuloiden suurimpia uhkia onkin keruu lemmikiksi. Esimerkiksi Acapulcon lähistöltä laji on hävinnyt kokonaan tämän vuoksi. Laji on yksi Suomessakin yleisimmin lemmikkinä pidetyistä hämähäkkilajeista.

Laittomasti kaupattavat villit tarantulat ovat usein edullisempia kuin kasvatetut, mihin pyritään puuttumaan. Laji on suojeltu kansainvälistä eläinkauppaa rajoittavalla CITES-sopimuksella, jossa se kuuluu liitteeseen II eli sen kuljettamiseksi eri maiden välillä vaaditaan vientilupa. Paikalliset hyödyntävät tarantuloita myös lääketieteellisiin tarkoituksiin, joten yksi suojelun tärkeä osa onkin paikallisten koulutus. Luontoonpalautuksia harkitaan alueille, joissa luonnonkanta on heikentynyt.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren meksikonpunapolvitarantula muutti lokakuussa 2019 Korkeasaareen. Aluksi sen terraario oli trooppisten talojen välisessä tunnelissa, nykyisin sen löytää Africasian tropiikkipuolelta. Eläintarhassa on aiemminkin ollut lajin edustajia. Poltinkarvojen vuoksi tarantulia hoidettaessa täytyy noudattaa varovaisuutta ja käyttää suojalaseja.