Karhu
Ursus arctos arctos
Karhu on Suomen kookkain petoeläin, mutta syö enimmäkseen kasviravintoa. Sille maistuvat pehmeät versot, lehdet, juuret, marjat ja vilja, mutta myös kaikenlainen eläinravinto kuten pikkunisäkkäät ja kalat. Karhu liikkuu suuresta koostaan huolimatta ketterästi, kiipeää ja ui hyvin.
Pohjois-Euroopassa karhut nukkuvat talviunta, jolloin niiden ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja elintoiminnot hidastuvat. Talviuni on karhujen tapa selvitä pitkästä talvesta, kun ravintoa on tarjolla vähän. Ennen unille käymistä karhu lihottaakin itsensä, syöden paljon etenkin sokeripitoisia marjoja. Karhunpennut syntyvät emon talviunen aikana tammi-maaliskuussa. Niiden syntymäpaino on vain 350–500 grammaa. Pennut kömpivät ulos pesästä touko-kesäkuussa, ja pysyvät emonsa mukana pari vuotta. Kun naaraalla on mukanaan nuoret pennut, se välttelee liikkuessaan uroksia, sillä ne voivat tappaa vieraat pennut. Naaras ei saa jälkeläisiä joka vuosi.
Suojelu
Suomen karhumäärä on kasvanut viime vuosina rauhoittamisen ja metsästysrajoitusten myötä. Nykyään karhuja on koko maan alueella, yhteensä reilut 2000 yksilöä. Karhu kuuluu olennaisena osana Suomen eläimistöön, ja se on maamme kansalliseläin. Vaikka karhu luokitellaankin maailmanlaajuisesti elinvoimaisesti, on sen luokitus Suomessa silmälläpidettävä. Karhu kuuluu Suomessa metsästettäviin lajeihin, kaatolupia myönnetään vuosittain noin sata.
Monin paikoin Euroopassa karhu on uhanalainen metsästyksen ja elinympäristön häviämisen takia. Ranskan Pyreneillä karhuja suojellaankin istuttamalla hedelmäpuita ja lisäämällä pölyttäjähyönteisten määrää alueella.
Karhut ovat yksiä eläintarhakävijöiden suosikkielämiä, joilla on tärkeä opetuksellinen rooli. Laji otettiin mukaan vuonna 2023 Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n suojeluohjelmaan (EEP), johon myös Korkeasaaren eläimet kuuluvat. Jo tätä ennen EAZA:n jäseneläintarhojen karhuista pidettiin kantakirjaa.
Karhu kuuluu CITES-sopimuksen II-liitteeseen, eli eläimen tai sen osien kuljettaminen kansainvälisten rajojen ylitse vaatii vientiluvan. Bhutanin, Kiinan, Meksikon ja Mongolian populaatiot kuuluvat vieläkin tarkemmin säädeltyyn I-liitteeseen, eli niiden osalta kaikki kauppa on kielletty.
Korkeasaaressa
Korkeasaari sai ensimmäiset karhunsa jo vuonna 1888, eli vuotta ennen kuin eläintarha virallisesti perustettiin. Eläintarhan alkutaipaleen karhuista muistuttavat myös 1900-luvun alussa rakennetut karhulinnat, jotka ovat arkkitehtuuriltaan hienoja mutta eläintiloina nykymittapuun mukaan kelvottomina.
Nykyisessä Karhulinnassa asuu kaksi karhua, Ähtärin eläintarhassa vuonna 2001 syntynyt Sofia sekä sen vuonna 2006 Korkeasaaressa syntynyt naaraspentu Yulia. Ne ovat hyvin samannäköisiä, mutta käyttäytymisessä on joitakin eroja – esimerkiksi nuorempi karhuista pitää uimisesta, mutta sen emo tyytyy kahlaamaan. Karhut nukkuvat talviunta sisätiloissa omissa pesäkopeissaan yleensä marraskuulta maaliskuun alkuun.
Karhulinna
Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan
Uhanalaisuusluokitus
Uhanalaisuusluokitus Suomessa
Elinympäristö
Ravinto
Elinikä
Enimmillään 25-30 vuotta luonnossa, tarhattuna jopa yli 40 vuotta
Lisääntyminen
Kiima-aika kesällä
Kantoaika 210–255 vrk
Pentuja 1–4 kpl, syntyvät tammi-maaliskuussa
Syntymäpaino 350–500 g, pennut ovat syntyessään melkein karvattomia ja avuttomia
Tieteellinen luokitus
Lahko: petoeläimet (Carnivora)
Heimo: karhut (Ursidae)
Tiesitkö?
Metsässä karhu väistää ihmistä, jos kuulee tai haistaa tämän. Ihminen näkee karhun vain harvoin.
Lue myös nämä
-
Uhanalaisuusluokitukset
Korkeasaaren lajitietokylteissä ja verkkosivuilla käytetään Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n uhanalaisuusluokituksia. Luokitus määräytyy erilaisten kriteerien yhteisvaikutuksena.
-
Virikkeet
Eläin kohtaa luonnossa valtavan määrän erilaisia ja eri aistein koettavia asioita. Jotta eläimillä riittää tarhassakin mielekästä tekemistä, eläintenhoitajat suunnittelevat ja toteuttavat niille erilaisia virikkeitä.