Amurinleopardikissa on leopardikissan eli aasianmetsäkissan pohjoisin alalaji. Amurinleopardikissan kotiseutu on itäisessä Aasiassa – Kiinassa Mantsurian alueella, Venäjällä Amurin alueella ja Korean niemimaalla sekä Japanille kuuluvilla Tsushima-saarilla. Se viihtyy avoimissa mäntymetsissä, joissa lumen syvyys ei talvisin ylitä kymmentä senttiä.

Täplikkään turkkinsa ansiosta metsään hyvin maastoutuva amurinleopardikissa metsästää useimmiten öisin. Sen pääravintoa ovat jyrsijät ja linnut, joskus jänikset ja matelijatkin. Monien kissojen tavoin se on taitava kiipeämään, mutta piiloutuu mieluiten maan tasolle pensaiden ja kaatuneiden puiden suojaan. Se osaa myös kalastaa, jopa uida hyvin tarvittaessa.

Amurinleopardikissa on leopardikissan pohjoisin alalaji.

Leopardikissan eli aasianmetsäkissan alalajeja on useampia ja ne ovat ulkonäöltään hieman erilaisia. Laji on sopeutuvainen ja tulee toimeen ihmisasutuksenkin lähellä, ja siksi sen levinneisyys on laaja. Leopardikissa voi myös risteytyä kotikissan kanssa, sillä nämä lajit ovat niin läheistä sukua keskenään. Näin onkin syntynyt kesykissarotu bengalinkissa.

Suojelu

Leopardikissan paikalliset osapopulaatiot ovat harvinaistuneet erityisesti turkismetsästyksen vuoksi. 1980-luvulla metsästys verotti kantaa etenkin Kiinassa, jossa pyydettiin vuosittain jopa satoja tuhansia leopardikissoja niiden turkin vuoksi. Elinympäristön häviäminen ja pirstaloituminen on lajin uhkana koko sen esiintymisalueella.

Elinympäristöjen pirstaloituminen ja metsästyksen jatkuminen on suurin uhka leopardikissan tulevaisuudelle.

Leopardikissa luokitellaan kokonaisuudessaan vielä elinvoimaiseksii lajiksi, vaikka se on paikoitellen harvinaistunut. Etelä-Korean alueellisessa paikallisluokituksessa lajin katsotaan olevan vaarantunut, Taiwanissa erittäin uhanalainen, ja Japanin kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa Tsushiman saariryhmän noin sadan yksilön populaatio on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Laji on suojeltu kansainvälistä eläinkauppaa rajoittavalla CITES-sopimuksella sen toisessa liitteessä. Lajin tarhakanta Euroopassa on pieni ja sen lisäännyttämistä valvotaan terveen tarhakannan kasvattamiseksi.

Korkeasaaressa

Kissalaaksoon muutti maaliskuussa 2019 puolen vuoden ikäinen amurinleopardikissa Tsekeistä. Reipas uros aloitti tarhaan tutustumisensa hyvin vauhdikkaasti, naapurin pikkupandoja väijyen ja ikkunan takana katsovalle päiväkotiryhmälle uhitellen. Sille muutti kumppaniksi venäläisestä eläintarhasta lempeäluontoisempi naaras saman vuoden kesällä, ja ne saivat pentuja vuonna 2020. Pennut ovat jo kasvaneet aikuisiksi: Mesi jakaa tarhansa Korkeasaaressa emonsa kanssa, toinen naaraspentu Maia muutti Ranualle ja urospentu Murmur Tallinnan eläintarhaan.

Korkeasaaressa on ollut leopardikissoja viimeksi vuonna 2005, joten laji on palannut eläintarhaan lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Laji edustaa Korkeasaaressa Amurin alueella eläviä pieniä kissapetoja, jotka ovat monimuotoisessa ekosysteemissä aivan yhtä tärkeitä kuin kaikkien tuntemat karismaattiset isot kissat amurintiikeri ja amurinleopardi .