Aavikkokettu

Vulpes zerda

Aavikkokettu eli fennekki on koiraeläimistä kaikkein pienin – kääpiökoira chihuahuaakin pienempi. Isot, lämpöä haihduttavat korvat, karvaiset tassunpohjat ja tuuhea hiekanvärinen, kuumuutta ja kylmyyttä eristävä turkki ovat sopeutumia ankaraan aavikkoympäristöön.

Lajin elinaluetta ovat Afrikan pohjoisosat ja Sahara. Aavikkoketut elävät perheryhmissä, joissa vain yksi pariskunta lisääntyy ja muut toimivat apureina. Perhe asustaa maahan kaivamassaan tunneliverkostossa, josta ketut kömpivät esiin tavallisesti vasta illan hämärtyessä, kun aurinko ei enää paahda kuumasti.

Aavikkoketun hampaat ovat suhteessa paljon pienemmät kuin ketulla, sillä se on erikoistuneempi hyönteisravintoon. Tosin ruokalistalle kuuluu hyönteisten ja muiden selkärangattomien ohella myös liskoja, pikkunisäkkäitä ja kasviravintoa.

Suojelu

Aavikkokettu ei ole uhanalainen, mutta niitä pyydystetään kotieläimiksi. Soman ulkonäkönsä ja pienen kokonsa vuoksi aavikkokettu vaikuttaa lemmikiksi sopivalta, mutta niitä on hyvin vaikeaa saada viihtymään ihmisen tarjoamissa oloissa. Ihmisten toimet ovat paikoittain hävittäneet aavikkoketut luonnosta. Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP).

Korkeasaaressa

Hämärätalo avattiin heinäkuussa 2016. Nykyisin siellä elävä aavikkokettunaaras Kerttu saapui syksyllä 2019 Riian eläintarhasta. Uroskettu saapui puolestaan keväällä 2023 Madridista. Lisäksi tarhassa asuu Kertun aikuinen poikanen.

Alunperin aavikkokettu päätettiin ottaa Korkeasaaren lajistoon, koska Suomeen laittomasti lemmikiksi tuotu aavikkokettu-uros Nym tarvitsi turvapaikkaa. Nym ehti saada kaksi pentua Kertun kanssa, jotka muuttivat kasvettuaan toisiin eläintarhoihin. Nym jouduttiin lopettamaan kunnon heikkenemisen vuoksi marraskuussa 2021.

Aavikkoketuille rakennetusta laajasta tarhasta puolet on aina pimeänä ja siellä loistavat vain lämpölamput, sillä aavikkoketut liikkuvat mielellään hämärässä. Tarhassa on myös suuri ulkotila.

Hämärätalo

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan