Villikameleita elää vain pienellä alueella Gobin autiomaassa Kiinassa ja Mongoliassa, yhteensä alle tuhat yksilöä. Ne ovat äärimmäisen uhanalaisia. Aikanaan villikamelien otaksuttiin hävinneen kokonaan, kunnes muutama kamelilauma kohdattiin 1800-luvun lopulla. Elinympäristöjen tuhoutuminen on iso uhka niille – luvaton kaivostoiminta ja öljynpumppaus pienentävät kamelien elinalaa, ja laittomasti rakennetut tiet tuhoavat niiden vuosisatoja vanhoja kulkureittejä autiomaan ruoka- ja juomapaikkojen välillä. Myös laiton metsästys vähentää villikamelien määrää.
Villikameleita ei ole tutkittu juuri lainkaan, ja vasta vuonna 2008 villikameli todistettiin Wienin yliopiston toteuttamalla geneettisellä tutkimuksella tieteellisesti eri lajiksi kesykamelin kanssa. Tätä ennen länsimainen käsitys oli, että Gobin kamelit olivat aikanaan silkkitieltä karanneita ja sittemmin villiintyneitä kesykameleita. Mongolian kielessä lajeille on kuitenkin aina ollut omat sanansa: kesykameli on “temee” ja villikameli “khavtgai”. Nykykäsityksen mukaan kesy- ja villikamelin eriytyminen omiksi lajeikseen on tapahtunut mahdollisesti jopa 700 000 vuotta sitten.
Kaikki eläintarhoissa asuvat kamelit ovat kesyalkuperää. Vaikka lajit ovat varsin samannäköisiä, on niissä myös eroja: villikamelien turkki on ohuempi ja kyttyrät pienempiä kuin kesykameleilla.