Korppikotkat ovat vuoristoekosysteemien lippulaivalajeja. Raatoja syömällä ne ehkäisevät tarttuvien tautienleviämistä ja kierrättävät harvaan asutuille alueille jäävät raadot luonnon kiertokulkuun. Pirstoutuneet elinalueet tekevät kuitenkin lisääntymisen vaikeaksi ja vaarantavat lajien tulevaisuuden. Metsästys, myrkyttäminen, ravinnon puute ja törmääminen ihmisen rakentamiin esteisiin ovat rajoittaneet korppikotkien levinneisyyttä.
Partakorppikotkat vainottiin 1800-luvulla lähes sukupuuttoon Euroopan vuoristoseuduilta. Nykyisin ne kärsivät ruokapulasta, sillä lampaiden ja vuohien pito vuorilla on vähentynyt. Maailmanlaajuisesti partakorppikotka luokitellaan silmälläpidettäväksi ja Euroopassa vaarantuneeksi, mutta tietyillä vuoristoalueilla se on uhanalainen. Korppikotkien suojelussa keskitytään etenkin luontoonpalautuksiin, onnistuneen tarhakasvatuksen edistämiseen, korppikotkien tutkimukseen luonnossa ja erilaisten myrkytysten ehkäisyyn.
