Julkaistu 20.03.2025
Paikallisten yhteisöiden kestävää kehitystä Madagaskarilla
Korkeasaari osallistui Suomen luonnonsuojeluliiton nelivuotiseen Tontolo maitso -hankkeeseen Madagaskarilla. Hanke edisti metsäluonnon suojelua Torotorofotsyn suojelualueella tukemalla paikallisten yhteisöiden kestävää kehitystä. Hanke päättyi vuoden 2024 lopussa ja Korkeasaaren viestinnän asiantuntija Mari Lehmonen tutustui hankkeen saavutuksiin paikan päällä yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton hankekoordinaattori Laura Blombergin kanssa. Nyt haastattelemme paikallisia ja kysymme, miten hanke on muuttanut heidän elämäänsä.
Torotorofotsyn suojelualueen laitamilla asuu noin 2000–3000 ihmistä, jotka elättävät perheensä maata viljelemällä. Heidän kotinsa ovat punaisesta maasta rakennettuja majoja, jotka sijaitsevat pieninä kylinä tai erillään kauempana rinteillä. Vain harvat kodit ovat heti hiekkatien varressa ja enimmäkseen pihoihin pääsee vain kävelypolkua pitkin. Kylissä on koulu, kirkko ja muutamana päivänä avoinna oleva tori. Sähköä ei ole yksittäisiä pieniä talojen katoille laitettuja aurinkopaneeleja lukuun ottamatta, ruoka valmistuu tulella ja vesi noudetaan lähimmästä purosta tai kaivosta. Pienten kylien yhteisöllisyys on vahvaa, vaikka toimeentulo voi olla tiukassa.
Perinteinen viljelymenetelmä kaskiviljely nakertaa vähitellen luonnonmetsien pinta-alaa. Kasketussa metsämaassa riittää ravinteita noin kolmeksi vuodeksi, minkä jälkeen viljelijän on raivattava uusi pelto. Hanke tähtäsi siihen, että nykyiset pellot riittäisivät asukkaiden ruuantuotantoon ja puuston määrä lisääntyisi niin viljelyksillä kuin metsäksi ennallistettavilla alueilla.
Puuta säästävää ruuanlaittoa
Paikalliset valmistavat ruokansa tulella, joten polttopuulle tai puuhiilelle on jatkuva tarve. Puun tarpeen vähentämiseksi kaikkiin alueen talouksiin on jaettu hankkeen aikana puuta säästävät hellat, yhteensä 755 hellaa. Eräs haastattelemamme nainen tiivisti, että hellan ansiosta polttopuut, jotka hän aiemmin tarvitsi yhden päivän aikana, riittävät nyt jopa koko viikon ruokien valmistukseen. Myös hellojen liikuteltavuutta arvostettiin; hella on helppo ottaa mukaan pellolle, jossa ruoka valmistetaan työpäivän aikana. Helloista oli tullut niin pidettyjä, että käyttäjät olivat valmiita ostamaan itse uuden hellan, mikäli nykyinen rikkoutuisi. Uusi hella maksaa neljä euroa ja ne ovat paikallista tuotantoa.
Turvaverkko ja tulonlähde viljelijäyhdistyksestä
Hankkeessa perustettiin kaksi viljelijäyhdistystä, joiden jäsenet kokoontuivat kertomaan meille saavutuksistaan. Yhdistyksen ideana on toimia turvaverkkona, jakaa tietotaitoa ja lisätä mahdollisuuksia tuotteiden myyntiin sekä saada sitä kautta tuloja. Monesta suusta kuului sama viesti: asiat ovat nyt paremmin, sillä ruokaa on enemmän ja rahaa on enemmän.
Hanketiimi järjesti yhdistyksille koulutusta ekologisesti kestävistä viljelymenetelmistä, joiden avulla satoa on saatu monipuolisemmin ja runsaammin samalta maa-alalta, luonnonmetsiä säästäen. Hanke tuki yhdistystä tarvittavissa alkuinvestoinneissa, kuten kastelukannujen ja siementen ostossa. Yhdistyksillä on nyt omat siemenpankit, joista jäsenet voivat lainata hyötykasvien siemeniä. Jäsenten ei enää tarvitse kantaa huolta, riittävätkö rahat seuraavana viljelykautena siementen hankintaan.
Tulojen ansiosta oli saatu monta hyvää asiaa: kotiin peltikatto, koulutusta lapsille, yksi oli ostanut kylän ensimmäisen maanmuokkauskoneen ja toinen aurinkopaneelin sekä radion. Moni kertoi saaneensa jo ensimmäisen kahvisadon hankkeen aikana istutetuista taimista ja pensaiden kasvaessa kahvista toivottiin hyviä myyntituottoja lähivuosina.
Peltometsäviljelyä
Jokaisen perheen tilanne on hieman erilainen, minkä vuoksi hankkeessa tehtiin perheille yksilöllisiä peltometsäviljelyn suunnitelmia. Yhteensä suunnitelmia tehtiin 40 perheelle. Tavoitteena oli monipuolistaa ravinnontuotantoa niin, että uusia peltoja ei tarvitsisi raivata ja puuston määrä viljelmillä lisääntyisi. Puuntaimia saatiin taimitarhalta, jossa hanketyöntekijät kasvattivat 100 000 hedelmäpuun ja nopeasti kasvavan paikallisen puulajin tainta. Peltometsäviljelyyn liittyi myös koulutus esimerkiksi kanojen tai kalojen kasvatuksesta, joka parantaa ruokaturvaa viljeltävien kasvien ohella.
Toiveikkaita tulevaisuuden suunnitelmia
Kävimme haastattelemassa yhteensä 16 peltometsäviljelyyn osallistunutta perhettä. Jokainen haastattelemamme osallistuja oli tyytyväinen uusiin menetelmiin ja sadon määrä oli moninkertaistunut. Myös kanojen ja kalojen kasvatuksessa oli isoja onnistumisia, esimerkiksi eräs mies kertoi kasvattaneensa jo sata kanaa. Oli upeaa kuulla, miten ihmiset olivat saaneet hankkeen ansiosta turvaa elämäänsä. Oli ruokaa koko perheelle, eikä tarvinnut lainata muilta. Oli saatu suunnitelma uudesta kodista. Pystytty hankkimaan lapsille koulutarvikkeita, vaatteita ja jatkamaan yhden lapsen koulutusta yliopistoon asti. Ihmiset olivat saaneet toivoa tulevaisuudesta ja hyviä oppeja lapsille sekä lapsenlapsille jaettavaksi. Suuri osa hedelmäpuista oli vasta pieniä taimia – lapset saisivat seurata niiden kasvua puiksi ja korjata niiden runsaimmat hedelmät.
Lauran kanssa pohdimme, että ehkä tärkein hankkeen saavutus oli tuottaa onnistumisia ja toiveikkuutta paikallisille, jotka ovat tottuneet sinnittelemään haastavissa olosuhteissa. Toimeentulon parannuttua ihmiset voivat alkaa uudella tavalla suunnitella tulevaisuuttaan, sillä aiemmin vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tässä tulevaisuudessa myös heitä ympäröivällä ainutlaatuisella luonnolla on tärkeä merkitys.
Jäimme miettimään sitä, miten meillä suomalaisilla asiat ovat monella tapaa erinomaisesti, mutta silti voisimme oppia paljon Torotorofotsyn asukkailta. Meitä yhdistää sama sisukas sinnikkyys, mutta aurinkoisessa asenteessaan ja yhteisöllisyydessään madagaskarilaiset ovat meitä paljon edellä.
Hankekoordinaattori Laura Blomberg Suomen luonnonsuojeluliitosta kertoo Tontolo maitso -hankkeesta.
