Saukko

Lutra lutra

Saukko viihtyy virtaavien vesistöjen äärellä, joissa se pääsee talvellakin kalastamaan. Sillä on vettä hylkivä turkki, räpylämäiset käpälät ja se liikkuu sulavasti vedessä. Turkki on selkäpuolelta tummanruskea ja vatsapuolelta vaalea. Saukko on sukelluksissa kerrallaan minuutin tai kaksi, mutta talvella sukelluksille voi kertyä enemmänkin mittaa. Saukko pyydystää etenkin kaloja, sammakoita ja rapuja, jotka se nousee syömään maalle. Se käyttääkin suurimman osan valveillaoloajastaan ruuan etsimiseen. Tuntoaisti on saalistuksessa sen tärkein aisti, sillä saukon näkö on melko huono. Saukot ovat aktiivisimmillaan hämärän aikaan ja yöllä.

Saukkoja tavataan isosta osaa Eurooppaa ja Aasiaa, mutta myös Pohjois-Afrikan lämpimiltä rannoilta. Suomessa saukko elää koko maassa, vaikkakin harvalukuisena. Täällä sen vahvin kanta on Järvi-Suomessa.

Kiima-aikana saukot leikkivät ja kisailevat niin maalla kuin vedessäkin. Leikki vahvistaa sosiaalisia siteitä ja on tärkeää seurallisilla saukkolajeilla. Myös hajumerkintä on yleinen piirre saukon käyttäytymisessä. Saukkojen poikaset ovat syntyessään hyvin pieniä, sokeita ja täysin avuttomia. Poikaset kehittyvät suhteellisen hitaasti: niiden silmät aukeavat noin kuukauden iässä, ne poistuvat ensimmäistä kertaa ulos pesästä noin kahden kuukauden iässä, oppivat kunnolla uimaan noin kolmen kuukauden iässä. ja elävät emon seurassa jopa yli vuoden. Naaras lisääntyy usein vain joka toinen vuosi.

Suojelu

Saukko on ollut turkkinsa takia haluttu riistaeläin, ja liiallinen metsästys onkin lähes käynyt sen kohtaloksi. Laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1974, kun se oli jo lähellä hävitä kokonaan maastamme. Suojelun ansiosta saukkojen määrä on hitaasti kasvanut: maamme saukkokanta on todettu elinvoimaiseksi ensimmäistä kertaa vuonna 2016.

Muualla Euroopassa tilanne on huonompi ja saukko onkin hävinnyt monilta elinalueiltaan. Maailmanlaajuisesti laji luokitellaan silmälläpidettäväksi ja sen kanta on laskeva. Uhkana ovat saasteet, metsästys, kalastus, liikenne ja elinympäristöjen muuttuminen.

Saukko kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Saukkoja on palautettu 2000-luvulla takaisin luontoon Saksassa ja Hollannissa.

Korkeasaaressa

Korkeasaareen saukkotarha valmistui alunperin vuonna 2000, ja se saatiin uusittua kesällä 2021. Saukkotarhaan tehtiin mittavassa remontissa muun muassa entistä isompi vesiallas, jossa saukon sukeltelua voi katsella lasin lävitse.

Saukkotarhassa on paljon erilaisia virikkeitä ja leluja, ruuaksi tarjolla on useimmiten kalaa. Saukot saattavat olla joskus täysin näkymättömissä, sillä niiden päivärytmiin kuuluu paljon lepohetkiä, jotka voivat olla mihin aikaan päivästä tahansa. Kesällä saukot voivat sukellella altaassaan tai laskea puroa pitkin vesiliukumäkeä – talvella mäkeä lasketaan lumirinteestä.

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan