Populaation tasapainoinen rakenne
Jotta lajin geneettinen monimuotoisuus säilyy, eläimiä on oltava riittävän paljon, ja kannan ikärakenteen – poikasten, lisääntymisikäisten yksilöiden sekä ikääntyneiden eläinten määrän – tulee olla tasapainossa. Eläinten ikäjakauman tulisi eläintarhoissakin muistuttaa luonnonoloja, eli koko populaatiossa tulisi olla enemmän nuoria kuin vanhoja yksilöitä. Eläinten lisääntyminen ja toisaalta myös lopettaminen suunnitellaan Korkeasaaressa aina ennakkoon, eläinten oloja ja hyvinvointia sekä lajiensuojelua ajatellen.
Lisääntymistä voidaan joskus rajoittaa esimerkiksi pitämällä eri sukupuolta olevia yksilöitä erillään. Sosiaalisten lajien yksilöitä ei kuitenkaan voida erottaa laumastaan pitkäksi aikaa aiheuttamatta niille stressiä. Ehkäisy voidaan suorittaa myös hormoni-implantin tai kastraation avulla. Aina lisääntymistä ei kuitenkaan rajoiteta, sillä lisääntymistauko voi johtaa siihen, että eläimen lisääntymiskyky heikkenee jopa niin paljon, että se ei enää jatkossakaan tiineydy normaalisti.
Eläimille syntyy pääsääntöisesti lähes yhtä paljon uros- ja naarasjälkeläisiä, mutta monilla laumaeläimillä laumaan mahtuu vain yksi lisääntymisikäinen uros. Useamman täysikasvuisen uroksen kesken syntyy valtataisteluja, jotka voivat johtaa pitkittyneeseen stressiin, loukkaantumisiin tai kuolemaan. Mikäli alakynteen jääneelle eläimelle ei löydy uutta tarhapaikkaa, on sen lopettaminen ainoa vaihtoehto eläinten hyvinvoinnin kannalta. Luonnonoloista poikkeavan sukupuolijakauman ratkaisemiseksi eläintarhoissa pidetään joistakin lajeista myös niin sanottuja poikamieslaumoja, joista eläimiä voidaan myöhemmin vaihtaa osaksi lisääntyvää laumaa.
Lisääntyminen osana eläinten hyvinvointia
Lisääntyminen ja poikasten hoivaaminen on tärkeää kaikille jälkeläisiään hoitaville lajeille. Erityisessä roolissa poikaset ovat lajeilla, jotka elävät perhekunnissa ja joilla lauma huolehtii poikasista yhdessä. Tällöin hoivaaminen vahvistaa lauman välisiä suhteita ja puuttuessaan heikentää hyvinvointia.
Tarvittaessa lisääntymistä rajoitetaan, mutta perhekunnissa elävillä eläimillä näin tärkeän käyttäytymistarpeen estäminen haittaa hyvinvointia, eli voi aiheuttaa turhautumista, pitkäkestoista stressiä sekä muutoksia käyttäytymisessä ja fysiologiassa. Siksi tiettyjen eläinten voidaan antaa harkitusti lisääntyä, vaikka poikasille ei olisi tarhapaikkaa tiedossa. Korkeasaaressa on käytössä jonkin verran varatarhoja, jossa siirrettävät eläimet voivat odottaa lähtöä toiseen eläintarhaan väliaikaisesti.
Luonnossa huomattava osa poikasista kuolee esimerkiksi petojen saaliina tai ravinnon puutteeseen, mutta eläintarhassa näin ei käy. Mikäli terve eläin joudutaan tarhapaikan puuttumisen vuoksi lopettamaan, sen ruho voidaan usein käyttää petoeläinten ravintona tai sen avulla voidaan kerätä tutkimustietoa.
