amurintiikeri

Amurintiikeri

Panthera tigris altaica

Itä-Siperian metsissä, Amur-joen alueella elelee maailman pohjoisin tiikerin alalaji amurintiikeri, josta on myös käytetty nimeä siperiantiikeri. Amurintiikeri on myös maailman suurin kissapeto, eteläiset tiikerin alalajit ovat kooltaan pienempiä. Aikuinen amurintiikeriuros voi painaa lähes 300 kiloa.

Amurintiikeri on säänkestävä kissapeto – se ei säikähdä lunta eikä pakkasta, ja ui mielellään. Tiikerin ruokavaliossa suurehkot sorkkaeläimet, kuten villisika ja hirvieläimet, ovat keskeisellä sijalla, mutta se syö myös muita eläimiä saadessaan niitä kiinni. Tiikerin saaliiksi voi jäädä myös karhuja. Monilla alueilla tiikerit verottavat myös kotieläimiä, erityisesti jos villejä saaliseläimiä on vähän.

Tiikerit merkkaavat reviiriään virtsalla, sekä jättämällä puihin raapimisjälkiä. Turkin raidat toimivat suojavärinä heinikossa vaaniessa, ja niiden kuviot ovat jokaisella tiikerillä yksilölliset.

Suojelu

Kaikki vielä olemassa olevat tiikerin alalajit ovat uhanalaisia. Yhteensä tiikereitä on luonnossa kolmesta neljään tuhatta yksilöä, ja kanta on laskeva. Kokonaiskannan pienenemisen suurimpia syitä ovat olleet elinalueiden hakkuut, maatalouden levittäytyminen, saaliseläinten vähentyminen, petovaino sekä metsästys komean turkin vuoksi ja kansanlääkinnän tarpeisiin. Perinteisessä itämaisessa kansanlääkinnässä tiikerin osilla on mahtavia parantavia voimia, joten tiikerituotteilla käydään kauppaa laittomuudesta ja lääkkeiden tehottomuudesta huolimatta.

Amurintiikereitä oli 1940-luvulla luonnossa vain noin 40 yksilöä. Sittemmin kanta on saatu vahvistumaan pitkäkestoisen suojelutyön ansiosta, ja vuonna 2022 tiikereitä arvioitiin olevan noin 260–500. WildCats Conservation Alliance on Amurin kissapetojen ja muiden tiikerin alalajien suojeluun osallistuvien yhteisöjen kattojärjestö, johon myös Korkeasaari kuuluu. Suojelupartiot valvovat Amurin kissapetojen elinalueita metsästäjien ja metsäpalojen varalta. Alueen kylissä ja kouluissa tehdään ympäristökasvatusta ja karjanomistajille korvataan kissapetojen aiheuttamat karjanmenetykset.

Eläintarhoissa amurintiikereiden geeniperimä on luonnon tiikereitä monimuotoisempi. Laji hyötyisi siis luontoonpalautuksista. Amurintiikerit ovat mukana eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmassa (EEP), jonka lisäksi eläintarhoissa asuvista tiikereistä pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa. Korkeasaari tukee myös amurintiikereiden suojelutyötä luonnossa. Sinäkin voit osallistua suojeluun lahjoittamalla!

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa on ollut amurintiikereitä 1960-luvulta lähtien. Tällä hetkellä Kissalaaksossa asuu vuonna 2014 Nordens Arkin eläintarhasta Korkeasaareen muuttanut Sibiri, sekä sen vuonna 2022 syntynyt pentu Odeya.

Kissalaakso

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan

EEP-suojeluohjelman sarvikuonologo

Uhanalaisuusluokitus

EN - erittäin uhanalainen

Levinneisyys

Elinympäristö

sekametsä

Ravinto

villisiat

Koko

Amurintiikeri korkeus 90–110 cm, pituus 170–300 cm, paino 110–300 kg

Elinikä

Enimmillään noin 15 vuotta

Lisääntyminen

Kiima-aika talvella
Kantoaika 93-114 vrk
Pentuja yleensä 2-5 kpl

Tieteellinen luokitus

Lahko: petoeläimet (Carnivora)
Heimo: kissaeläimet (Felidae)

Tiesitkö?

Tiikeri voidaan tunnistaa raidoistaan, kuten ihminen sormenjäljistä!