Julkaistu 13.11.2025
Nuori amurintiikeriuros saapui Korkeasaareen
Kissalaaksoon on tällä viikolla kotiutunut nuori amurintiikeriuros Puolasta. Korkeasaaressa asuu ennestään kaksi amurintiikeriä, 3-vuotias naaras ja sen 12-vuotias emo. Uroksesta toivotaan lisääntymiskumppania Korkeasaaren nuorelle naaraalle erittäin uhanalaisen amurintiikerin suojeluohjelmassa.
Kaksivuotias tiikeriuros on syntynyt Opolen eläintarhassa Puolassa. Sen kaksi veljeä muuttivat jo aiemmin tänä vuonna eläintarhoihin Saksaan ja Alankomaihin. Tiistaina eläinkuljetusauton kyydissä Suomeen saapunut tiikeriuros on lepäillyt matkansa päätteeksi Kissalaakson takatiloissa. Nyt sillä on halutessaan pääsy myös ulkotarhaan, joka on toistaiseksi vain sen käytössä.
”Urosta on kuvailtu rauhalliseksi kaveriksi, joka tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen. Nuoret tiikerit on valittu geneettisesti toisilleen sopivaksi pariksi ja nimetkin sopivat hyvin yhteen: meillä syntyneen naaraan nimi on Odeya ja Puolasta saapunut uros on Odris. Pennut ovat toiveissa vasta tulevina vuosina, kun tiikerit ovat sukukypsiä. Tutustumme nyt rauhassa uuteen tiikeriin ja järjestämme sille mahdollisimman kotoisat oltavat”, kertoo eläintenhoitaja Jonne Stenroth.
Erittäin uhanalaisen amurintiikerin tarhakannan elinvoimaisuutta ylläpidetään eurooppalaisten eläintarhojen EEP-suojeluohjelman avulla. Suojeluohjelman koordinaattori valitsee lisääntymisikäisille tiikereille geneettisesti toisilleen sopivat puolisot ja eläintarhat järjestävät tarvittavat eläinten siirrot. Eläintarhoissa on noin 550 amurintiikeriä ja niiden geeniperimä on monimuotoisempi kuin luonnossa.
Luonnossa Itä-Siperiassa elävä amurintiikeri on tiikerin alalajeista pohjoisin. Viimeisimmän arvion mukaan luonnonvaraisia yksilöitä on alle 500. Salametsästys ja ravinnoksi sopivien saaliseläinten väheneminen ovat amurintiikereiden suurimmat uhat. Laittomat metsänhakkuut pirstovat elinalueita ja hakkuita varten raivatut tiet mahdollistavat pääsyn aiemmin vaikeakulkuisiin metsiin. Afrikkalainen sikarutto on vähentänyt villisikoja merkittävästi, mikä on vaikeuttanut tiikereiden ravinnon etsintää.
Korkeasaari on ollut luonnonvaraisten amurintiikereiden suojelun tukija yli 25 vuoden ajan. Koska suojelutyötä Venäjällä ei tällä hetkellä voida tukea, suojelutoimet on viime vuosina kohdistettu tarhakannan tutkimukseen, jolla edistetään tiikereiden lisääntymismenestystä ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä.
