Eläinten tarhakantojen ylläpito Korkeasaari tarhaa ja kasvattaa eläimiä yhdessä muiden suojeluun osallistuvien eläintarhojen kanssa lajien säilymisen turvaamiseksi ja luontoonpalautushankkeiden mahdollistamiseksi. Lajien säilyttämiseen tarvitaan usein jopa satoja eläinyksilöitä, joten eläintarhat muodostavat yhdessä kansainvälisen verkoston, joka ylläpitää yhdessä lajien tarhakantoja eli -populaatioita. Lähtökohtaisesti yksilöiden sukulaissuhteet ja taustat tunnetaan, joten lisääntyvät parit voidaan valita siten, että lajit säilyvät terveinä ja geneettisesti monimuotoisina. Lisääntyminen Korkeasaaressa suunnitellaan aina ennakkoon, eläinten oloja ja hyvinvointia ajatellen. Korkeasaaren lajien valinnassa otetaan huomioon muun muassa Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n alueellinen lajistosuunnitelma, lajin uhanalaisuus sekä suojeluohjelmat. Kaikilla lajeilla on myös ympäristökasvatuksellinen arvo. Korkeasaareen valitaan vain lajeja, jotka sopivat Suomen ilmastoon tai joille voidaan tarjota sopivat sisätilat. Kuten muutkaan vastuullisesti toimivat eläintarhat, Korkeasaari ei osta tai myy eläimiä – yksittäisiä ja perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Suurin osa Korkeasaaren eläimistä on syntynyt joko Korkeasaaressa tai toisissa eläintarhoissa. Lisäksi Korkeasaari pyrkii tarjoamaan kodin esimerkiksi takavarikoiduille eläimille, jos laji sopii muutoin eläintarhan lajistoon ja tiloihin. Eläinten siirrot tarhojen välillä Koska monilla lajeilla aikuiseksi kasvanut poikanen ei voi asua emojensa kanssa, syntyville eläimille etsitään lähtökohtaisesti uusi koti muista eläintarhoista. Korkeasaaresta lähetetään eläimiä ainoastaan vastuullisesti toimiviin eläintarhoihin, joiden toiminta vastaa kansainvälisiä standardeja. Eläimiä ei anneta yksityisille tahoille. Jokaisen eläinkuljetuksen yhteydessä huomioidaan kuljetettavan lajin ja yksilön erityispiirteet. Korkeasaaren eläinlajeista noin kolmannes on uhanalaisia ja kuuluu Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n seuranta- ja suojeluohjelmalajeihin. Suojeluohjelmissa kunkin lajin lisääntymisiä ja siirtoja säätelee lajikoordinaattori, jonka apuna suunnittelussa on eläinten yksilötiedot sisältävä kantakirja sekä lajia tarhaavista EAZA:n jäsenistä koostuva lajikomitea. Koordinaattori siis tekee eläintarhoille suosituksia siitä, mitkä eläimet saavat lisääntyä keskenään ja minne syntyneet eläimet siirretään. Joistain lajeista pidetään myös maailmanlaajuista kantakirjaa. Populaation tasapainoinen rakenne Jotta lajin geneettinen monimuotoisuus säilyy, eläimiä on oltava riittävän paljon, ja kannan ikärakenteen – poikasten, lisääntymisikäisten yksilöiden ja ikääntyneiden eläinten määrän – tulee olla tasapainossa. Kullekin lajille on eläintarhoissa vain rajallinen määrä sopivia tarhatiloja, ja siksi lisääntymistä suunnitellaan. Lisääntymistä voidaan myös rajoittaa, esimerkiksi pitämällä eri sukupuolta olevia yksilöitä erillään. Sosiaalisten lajien yksilöitä ei kuitenkaan voida erottaa laumastaan pitkäksi aikaa aiheuttamatta niille stressiä. Ehkäisy voidaan suorittaa myös hormoni-implantin tai kastraation avulla. Aina lisääntymistä ei kuitenkaan rajoiteta, sillä lisääntymistauko voi johtaa siihen, että eläimen lisääntymiskyky heikkenee jopa niin paljon, että se ei enää jatkossakaan tiineydy normaalisti. Eläimille syntyy pääsääntöisesti lähes yhtä paljon uros- ja naarasjälkeläisiä, mutta monilla laumaeläimillä laumaan mahtuu vain yksi lisääntymisikäinen uros. Useamman täysikasvuisen uroksen kesken syntyy valtataisteluja, jotka voivat johtaa pitkittyneeseen stressiin, loukkaantumisiin tai kuolemaan. Mikäli alakynteen jääneelle eläimelle ei löydy uutta tarhapaikkaa, on sen lopettaminen vaihtoehto eläinten hyvinvoinnin kannalta. Luonnonoloista poikkeavan sukupuolijakauman ratkaisemiseksi eläintarhoissa pidetään joistakin lajeista niin sanottuja poikamieslaumoja, joista eläimiä voidaan myöhemmin vaihtaa osaksi lisääntyvää laumaa. Lisääntyminen osana eläinten hyvinvointia Lisääntyminen ja poikasten hoivaaminen on tärkeää kaikille jälkeläisiään hoitaville lajeille. Erityisessä roolissa poikaset ovat lajeilla, jotka elävät perhekunnissa ja joilla lauma huolehtii poikasista yhdessä. Tällöin hoivaaminen vahvistaa lauman välisiä suhteita ja puuttuessaan heikentää hyvinvointia. Tarvittaessa lisääntymistä rajoitetaan, mutta perhekunnissa elävillä eläimillä näin tärkeän käyttäytymistarpeen estäminen haittaa hyvinvointia, eli voi aiheuttaa turhautumista, pitkäkestoista stressiä sekä muutoksia käyttäytymisessä ja fysiologiassa. Siksi tiettyjen eläinten voidaan antaa harkitusti lisääntyä, vaikka poikasille ei olisi tarhapaikkaa tiedossa. Korkeasaaressa on käytössä jonkin verran varatarhoja, jossa siirrettävät eläimet voivat odottaa lähtöä toiseen eläintarhaan väliaikaisesti. Luonnossa huomattava osa poikasista kuolee esimerkiksi petojen saaliina tai ravinnon puutteeseen, mutta eläintarhassa näin ei käy. Mikäli terve eläin joudutaan tarhapaikan puuttumisen vuoksi lopettamaan, sen ruho voidaan usein käyttää petoeläinten ravintona tai sen avulla voidaan kerätä tutkimustietoa.
