Aasialainen arokissa manuli on ulkomuodoltaan kuin kookas paksuturkkinen kotikissa. Manulin elinalueilla lämpötila voi laskea talvella jopa alle viidenkymmenen pakkasasteen. Manuli on siis sopeutunut kylmyyteen, mutta kovin paksussa lumessa se ei pysty liikkumaan. Manuli maastoutuu harmaanruskean turkkinsa avulla hyvin kivikkoiseen ympäristöön väijymään saaliitaan, eli pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Se viettää päivät pesäkolossaan lepäillen ja aktivoituu iltahämärissä. Vaikka manulit elävät puuttomilla alueilla, ne kiipeilevät hyvin ja viihtyvät korkealla.

Paikallaan oleva manuli muistuttaa erehdyttävästi kiveä.

Manulit ovat yksineläjiä, ja niiden levinneisyysalue ulottuu usean valtion alueelle. Eniten niitä uskotaan elävän Mongolian ja Kiinan alueella, mutta myös muun muassa Venäjällä ja Kaspianmeren ympärillä. Esiintymisalue ei ole kuitenkaan maantieteellisesti selkeän yhtenäinen, vaan populaatiot voivat elää hyvin eristäytynyttä elämää – manuli jaetaankin kolmeen alalajiin.

Manulit tekevät pesänsä mieluusti toisen eläimen, esimerkiksi murmelin kaivamaan onkaloon tai kivien väliseen koloon. Ne lähtevät suojastaan liikkeelle iltahämärissä ja ne metsästävät pääasiassa öiseen aikaan. Saalislajeihin lukeutuvat jänikset, jyrsijät, linnut sekä jäniseläimiin lukeutuvat pikat, jotka tietyillä alueilla voivat muodostaa jopa 90 % manulin ruokavaliosta.

Suojelu

Aikaisemmin manuli luokiteltiin silmälläpidettäväksi, mutta vuoden 2019 arvioinnissa laji katsottiin elinvoimaiseksi. Uhat eivät ole merkittävästi vähentyneet, mutta manulikannan uskotaan silti olevan aiemmin luultua vakaammalla pohjalla, vaikkakin kannan kehityssuunnan arvioidaan edelleen olevan laskeva.

Suurin uhka lajille on sen tärkeimmän ravintoeläimen pikan myrkytykset. Pikaa hävitetään, koska sitä pidetään taudinlevittäjänä sekä kilpailevana ruohonsyöjänä karjalle. Myös manulia on jo pitkään metsästetty komean turkkinsa vuoksi suuria määriä. Manuli on rauhoitettu laji muualla paitsi Mongoliassa, mutta valvonta on puutteellista ja sitä metsästetään yhä. Viime vuosina manulille on perustettu suojelualueita ja sen turkilla käytävää kauppaa on rajoitettu: manuli kuuluu CITES-sopimuksen II-liitteeseen, eli sen kuljettaminen kansainvälisten rajojen ylitse vaatii vientiluvan.

Manuli kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jonka lisäksi eläintarhoissa asuvista manuleista pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa. Korkeasaari on vuodesta 2014 lähtien tukenut manulien suojelua myös luonnossa. Sinäkin voit osallistua suojeluun lahjoittamalla!

LUE LISÄÄ SUOJELUSTA LAHJOITA SUOJELUUN! PERUSTA OMA SUOJELUKERÄYS!

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa asuu vuonna 2019 saksalaisessa eläintarhassa syntynyt manulinaaras Mimi. Trooppisten talojen takana sijaitseva entinen pesukarhutarha remontoitiin manuleille sopivaksi, ja naaras pääsi muuttamaan tarhaan syksyllä 2022. Manuli on piilottelevainen, eikä sitä ole helppo huomata tarhastaan. Keväällä 2022 syntynyt uros Arkas saapui Budapestin eläintarhasta saman vuoden jouluna, mutta se asuu pääsääntöisesti Kissalaakson takatarhassa, jossa se ei ole yleisön nähtävillä. Manulit ovat luonnossakin yksineläjiä, joten Korkeasaarenssakin ne jakavat manulitarhan vain hetkellisesti keväällä kiima-aikana.

Ensimmäisen kerran manuleita on ollut Korkeasaaressa vuonna 1998. Manulit ovat vuosien varrella saaneet Korkeasaaressa useampia pentueita, nykyisten manuleiden ensimmäinen jälkeläinen syntyi kesällä 2023.