Villieläinsairaalassa hoidossa olleet näädänpoikaset pääsivät takaisin luontoon

Kesäkuun alussa kolme orpoa näädänpoikasta löytyi kattorakenteista Porkkalassa, ja niiden lisäksi Villieläinsairaalaan hoitoon tuotiin Vihdistä haavoittunut näädänpoikanen. Kun tämän poikasen haava oli hoidettu kuntoon ja näätäkin oli reippaampi, se pääsi kolmen ikä- ja lajitoverinsa seuraan. Oli onnekasta, että näätiä tuli hoitoon useampia, sillä leikkitoverien kanssa peuhatessaan ne eivät kesyynny ja totu ihmisiin, mistä voisi olla luonnossa haittaa.

Alkuun näädänpoikasten pääravintoa oli kissan märkäruoka, jonka höysteenä tarjottiin kaikenlaisia näädille maistuvia asioita, kuten marjoja ja hyönteisiä. Mutta uteliaat ja aktiiviset otukset kaipasivat selvästi lisäpuuhaa, niiden ruokaa alettiin tarjoilla haastavammassa muodossa, kuten kokonaisina hiirinä, erilaisiin virikeleluihin, paketteihin ja putkiin piilotettuna. Näätien mielestä kivoin virike oli sellainen, jonka saa hajotettua kokonaan! Siksi esimerkiksi koirien aktivointilelut olivat hieman tylsiä, kun niitä ei saanut rikki. Myöskään kissan märkäruoka ei enää maistunut – aivan tylsä tapa syödä, kun ei voi leikkiä samalla!

Juhannuksen tienoissa näädät muuttivat ulkotarhaan, jonne hoitajat olivat huolella viritelleet niille kiipeilyoksia ja muuta opettavaista. Samalla alkoivat elävän ruuan pyydystämisen harjoitukset. Villieläinsairaalassa on erityislupa antaa eläimille ruuaksi myös eläviä selkärankaisia, koska eläinten luonnossa selviytyminen riippuu siitä, että ne osaavat pyydystää ravintonsa. Näätien tarhaan tuotiin myyrien laatikko, jossa myyrien on mukava asustella, kunnes joku keksii, että niitä voi syödä. Myyrälaatikosta hävisivät niin myyrät kuin myyrien ruuat – näädät ovat siis hyvin kaikkiruokaisia! Näädille annetusta kahluualtaasta hävisivät elävät kalat, joten näädät osasivat myös kalastaa.

Nyt näätien oli aika päästä takaisin luontoon, sillä ne osasivat itse hankkia ravintonsa ja tässä iässä ne normaalitilanteessakin alkaisivat liikkumaan omillaan ilman emoa. Poikaset vietiin pesäkopeissaan sopiviin paikkoihin, joista meillä oli maanomistajan luvat, kaksi poikasta kumpaankin.