Pääkirjoitus: Villieläin ei halua päätyä lemmikiksi

Ville Vepsäläinen, kuraattori

Eläinsuojelulain mukaan kuka tahansa saa ottaa hoitoon loukkaantuneen, sairaan tai muuten hädässä olevan luonnonvaraisen eläimen. Saman lain mukaan hoidon on oltava tilapäistä ja hoidon tavoitteena tulee aina olla, että eläin voidaan palauttaa luontoon.

Kun eläin otetaan hoitoon, ensimmäisenä on arvioitava, onko sillä mahdollisuus selvitä luonnossa itsenäisesti hoidon jälkeen. Mikäli edellytyksiä itsenäiseen elämään luonnossa ei ole, on eläin lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Villieläimen ottaminen lemmikiksi, eli pitkäaikaiseksi ihmisestä riippuvaiseksi elätiksi, on yksiselitteisesti laitonta.

Hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa villieläin voi päätyä eläintarhaeläimeksi. Tällöin eläimelle haetaan ELY-keskuksen viranomaisilta hallussapitolupaa, jota haettaessa on perusteltava, miksi eläin on siinä kunnossa, että se voisi elää hyvinvoivaa elämää tarhassa, mutta ei luonnossa. Tällä hetkellä Korkeasaaren eläintarhan noin parista tuhannesta eläimestä neljä on päätynyt eläintarhaan Villieläinsairaalan kautta. Yksi eläimistä poikasena hoitoon tullut tukkasotka, joka ei sisarustensa lailla oppinut sukeltamaan ruokaansa, vaan syö mieluummin ruokansa maalta. Nykyään lintu elää Korkeasaaren Borealia-talossa lajitoverinsa ja suokukkojen kanssa.

Mediaa seuratessa voi hyvin helposti huomata, että luonnonvaraisten eläinten hoidon pelisäännöt ja eläinsuojelulaki eivät ole kaikille luonnonvaraisia eläimiä hoitaville tuttuja. Toisinaan hoitoon otettuja villieläimiä jää määrättömän pitkäksi ajaksi eläteiksi, laittomiksi lemmikeiksi. Uutisten ”pörröisensöpöissä” loppuhassutteluissa saamme seurata mm. hoitoon otetun kesyn Merja-Metsäkauriin elämää pihapiirissä, tai Harri-Harakan veikeää hassuttelua lapsiperheen maskottina.

Elätiksi otettu luonnossa syntynyt eläin saattaa näyttää kesyyntyneeltä, mutta kyseessä on usein vastentahtoinen tottuminen tai pelonsekainen turtuminen uuteen tilanteeseen ja ympäristöön. Jos eläimen vamma tai sairaus ei ole parantunut, se joutuu lisäksi pahimmassa tapauksessa elämään tunnistamattomien kipujen kanssa loppuelämänsä.

Aihe on tunteita herättävä ja herkkä, sillä ottaessaan luonnonvaraisen eläimen hoitoon, ihmiset pääsääntöisesti kokevat tekevänsä eläimelle hyvää. Kun selviää, että eläimen pitäminen on laitonta, on ajatus lopetuksesta vaikea hyväksyä, kun tunneside on jo muodostunut. Sellaisessa tilanteessa ihmisen oma henkinen hyvinvointi saattaa mennä eläimen hyvinvoinnin edelle.

Harva tuntee villieläinten lajikohtaisia tarpeita esimerkiksi tilojen tai ruokinnan osalta. Orpojen poikasten ja pentujen tulee oppia hoidon aikana selviämisen kannalta tärkeät taidot. Lisäksi tulee olla tarkka, ettei eläin totu liiaksi ihmisiin, sillä luontoon palautettaessa ihmisiin tottunut eläin saattaa joutua alttiiksi vaaroille, mikäli päätyykin vähemmän ystävällisten ihmisten tai eläinten seuraan.

Mitä enemmän mediassa ja sosiaalisessa mediassa esiintyy ”hellyttäviä” tarinoita, joissa luonnonvarainen eläin päätyy ihmisen elätiksi, sitä enemmän ihmisten mielissä hämärtyy villieläimen ja perinteisen lemmikkieläimen raja. Luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin kannalta kehityssuunta on haitallinen.

Eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan. On mielenkiintoista seurata, mitä uuteen lakiin luonnonvaraisten eläinten hoidon osalta kirjataan. Olisi tärkeää, että laki selkiyttäisi kuinka pitkään yksityishenkilö saa hoitaa luonnonvaraista eläintä ennen kuin se on toimitettava hyväksi tiedettyyn hoitopaikkaan jatkohoitoon. Eläinten hyvinvointia edesauttaisi viranomaisten tekemä määritelmä hyvästä hoidosta, ja kriteerien täyttymistä myös valvottaisiin. Tällöin listaus hoitopaikoista voisi löytyä vaikkapa Ympäristöministeriön sivuilta.

Korkeasaaren Villieläinsairaalassa hoidetaan vuosittain 800–1000 eläintä. Suuri osa Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotavista eläimistä todetaan nopeasti niin huonokuntoisiksi, että luonnossa selviämisen mahdollisuuksia ei ole. Osa eläimistä kuolee hoidosta huolimatta, mutta vuosittain n. 35–40 % hoitoon tuoduista eläimistä selviää takaisin luontoon. Tulos on kansainvälisessäkin vertailussa hyvä. Eläinsuojelutyötä tehdään luonnonsuojelu edellä, joten Villieläinsairaalassa ei hoideta maamme luonnolle haitallisia vieraslajeja, kuten minkkejä tai supikoiria.

Korkeasaaren eläintarhan Villieläinsairaala sai tällä viikolla Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton myöntämä Vuoden Eläinsuojeluteko -palkinnon, joka myönnettiin luonnonvaraisten eläinten hyväksi tehdystä työstä. Tämä tunnustus on jo vuosikausia luonnonvaraisia eläimiä auttaneelle hoitolalle erittäin mieluinen.

Kiitos kuuluu käytännön hoitotyötä tekeville Villieläinsairaalan äärimmäisen ammattitaitoisille ja kokeneille eläintenhoitajille sekä Korkeasaaren eläinlääkärille, jotka ovat alansa ehdotonta huippua. Kiitos myös ihmisille, jotka toimittavat loukkaantuneita tai orvoksi jääneitä eläimiä hoitoon tai ovat lahjoittaneet varoja tai tarvikkeita Villieläinsairaalan toiminnan tukemiseksi. Suuren kiitoksen ansaitsee myös Helsingin Pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö, joka tuo merkittävän osan hoitolaan vuosittain tuotavista potilaista.