Vieläkö on villihevosia?

Mongolianvillihevosta on pitkään pidetty ainoana jäljellä olevana villihevoslajina, joka ei ole sukua kesyhevosille. Science-lehdessä viime viikolla julkaistu mongolianvillihevosten perimää käsittelevä artikkeli on otettu mielenkiinnolla vastaan myös Korkeasaaressa. Uuden tutkimustiedon valossa mongolianvillihevosella näyttääkin olevan kesy esi-isä!

Vanhimmat merkit kesyistä hevosista ovat peräisin Pohjois-Kazakstanissa eläneen Botai-kansan keskuudesta. Kaivauksissa on löydetty jäänteitä valjaista ja ruukkuja, joissa on ollut hevosen maitoa. Botain näytteet on ajoitettu noin 5500 vuoden taakse. Ihmisten ja hevosten yhteinen historia on siis varsin pitkä!

Löytääkseen Botain hevosten lähimmät sukulaiset, Tanskan luonnonhistorian museossa Kööpenhaminassa työskentelevä evoluutiogeneetikko Ludovic Orlando kansainvälisine kollegoineen analysoi 88 hevosen DNA:n noin 5000 vuoden ajanjaksolta eri puolilta Eurooppaa ja Aasiaa. Viimeisten 4000 vuoden ajalta tunnetuista hevosista löytyi vain 3 prosenttia Botain hevosten syntyperää. Tästä voidaan päätellä, että nykyiset kesyhevoset eivät ole Botain hevosten jälkeläisiä, vaan kesyhevoset polveutuvat jostain toisesta, jo kadonneesta ja tieteelle tuntemattomasta hevoslajista.

Varsinainen yllätys tutkijoille oli se, että mongolianvillihevoset näyttävät olevan Botain hevosten suoria jälkeläisiä. Tähän saakka on uskottu, että mongolianhevonen on ainut villi hevoslaji, joka on säilynyt nykypäivään, mutta uuden tiedon valossa se olisikin ensimmäisten tunnettujen kesyhevosten villiintynyt jälkeläinen.

Tiedepiirit ovat kohisseet aiheesta viimeisen viikon ajan ja myös Prahan eläintarhassa, jossa johdetaan mongolianvillihevosen luontoonpalautusta ja ylläpidetään lajin kantakirjaa, on tutkimuksen tulos pistetty merkille. Eläintarhan johtaja Miroslav Bobek kommentoi uutista näin:

”Mongolianvillihevosen ja kesyhevosen yhteyttä on pohdittu niin kauan kuin molemmat lajit on tiedetty. Tämä tutkimus hevosten historiasta kertoo mongolianhevosen kiehtovan tarinan uudesta näkökulmasta. Tarvitaan vielä lisää aikaa ja tutkimustietoa, jotta osaamme sanoa, kirjoitetaanko tämä oppikirjoihimme vai korjaammeko näkemystämme vielä johonkin suuntaan, kuten ihmisen alkuperän selvityksessä on tapahtunut. Kävi miten kävi, mongolianvillihevosen yhteys kotiseutuunsa Keski-Aasian aroilla ja puoliaavikoilla ei muutu, eikä myöskään tämän hevoslajin ainutlaatuisuus.”

Myös mongolianhevosten suojelujärjestö International Takhi Group suhtautuu vielä varauksella tutkimustulokseen:
”Mongolianvillihevosen leimaaminen yhdeksi villiintyneeksi kesyhevoseksi on liioittelua. Botain hevosten kesyyntymisen aste ei ole tiedossa. Selittämättä on myös se, miksi nykypäivän mongolianhevoset ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin läntisessä Euroopassa 20 000 vuotta sitten luolamaalauksissa kuvatut villihevoset.”

Seuraamme jännityksellä, mitä käänteitä tiede vielä saa selvitettyä mongolianvillihevosen ja muiden hevoseläinten esihistoriasta. Joka tapauksessa nykyhevosista yksikään ei ole läheistä sukua mongolianvillihevoselle, mikä tekee tämän lajin suojelusta erittäin tärkeää.