Poro vai metsäpeura?

Miksi kysymykseen vastaaminen on niin vaikeaa, ja mitä eroa porolla ja metsäpeuralla oikeastaan on? Nämä kysymykset ovat olleet eilisestä asti monien mielessä, kun Helsingin kaduilla seikkaillut eläin tuotiin Villieläinsairaalaan hoitoon.

Sekä poro että metsäpeura ovat lajiltaan peuroja (Rangifer tarandus), mutta eri alalajia. Poro on tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus) kesytetty puolivilli kotieläin, joka on tuttu Lapin maisemista. Porojen määrä Suomessa on rajattu lailla runsaaseen 200 000 yksilöön.

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) elää hieman etelämpänä, täysin villinä. Aikoinaan metsäpeuroja eli lähes koko Suomessa, mutta liiallisen metsästyksen vuoksi se hävisi maastamme sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Venäjän puolelta kuitenkin vaelsi Kainuuseen uusia metsäpeuroja, ja eläintarhoissa syntyneiden metsäpeurojen luontoonpalautus on laajentanut sen elinalaa – useita Korkeasaaressakin syntyneitä peuroja on viime vuosina lähetetty luontoon. Nykyisin metsäpeuroja esiintyy Suomessa kolmessa eri populaatiossa: Kainuussa, Suomenselällä ja Ähtärissä. Yhteensä Suomessa ja Venäjällä metsäpeuroja elää noin 4 500 yksilöä.

Entä mitä sitten ovat ne ”peurat”, joita juoksentelee erityisesti eteläisessä Suomessa, pääkaupunkiseutulaistenkin takapihoilla? Ehkä useimpien puheissa peura tarkoittaa ruskeasävyistä eläintä, jonka lajinimi metsästyslainsäädännössä on valkohäntäpeura, mutta jonka biologian kannalta oikeampi nimitys on valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus). Ensimmäiset valkohäntäkauriit tuotiin Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla tänne riistaeläimeksi, se ei siis kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Myös valkohäntäkaurista pienempää metsäkaurista (Capreolus capreolus) sanotaan puhekielessä joskus virheellisesti peuraksi tai jopa metsäpeuraksi, mutta sekään ei ole läheistä sukua oikeille peuroille. Metsäkauriin kannat ovat tiheimpiä Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Alusta asti oli on ollut selvää, että nyt hoitoon tuotu eläin ei ole metsäkauris tai valkohäntäkauris, vaan se edustaa jompaakumpaa peuran alalajia. Poro ja metsäpeura ovat hyvin saman näköisiä, ja Korkeasaaressakin moni vierailija väittää nähneensä poroja, vaikka eläintarhassa asustaa metsäpeuroja. Molempien karvanväri vaihtelee lähes valkeasta hyvin tummaan. Aikuinen metsäpeura on poroa korkeampi, ja sen sorkat ovat suuremmat ja jalat pidemmät, mistä on etua upottavassa lumessa. Pitempi kuono auttaa sitä löytämään jäkälää lumen alta. Metsäpeuralla on myös kapeammat sarvet, jotka sopivat metsässä liikkumiseen.

Tammikuussa Villieläinsairaalaan hoitoon tuotu peura on viime kevään vasa. Nuoren iän ja heikon kunnon vuoksi eläimen alalajin määrittäminen on hankalaa. Peurasta on otettu DNA-näytteet, ja voi olla että alalaji tarkentuu vasta niistä saatavista tuloksista. Ehkä samalla selviää, mistä peura päätyi pääkaupunkiseudulle. Hoidon kannalta peuran alalajilla ei kuitenkaan ole merkitystä. Peura on jo jaloillaan ja se on syönyt, mutta riski sisäelinvaurioista on yhä olemassa. Potilas saa nyt toipua omassa rauhassaan, Villieläinsairaalan hoitajan tarkkaillessa tilannetta.