Perimältään arvokkaalle metsäpeuralle toivotaan jälkeläisiä Korkeasaaressa

Vaaleakarvainen sarveton hirvas jolkottaa mäntyjen keskellä seisovia lajitovereitaan kohti. Korkeasaaren metsäpeuravaatimet kääntävät sarvensa tulokkaan suuntaan ja pinkaisevat sitten juoksuun. Vauhdikkaan ensikohtaamisen myötä lauma on saanut harvinaista geeniperimää luonnosta.

Korkeasaareen saapuneella metsäpeurahirvaalla on tärkeä rooli lajinsa suojelussa. Syntyjään hirvas on Lappajärveltä, Suomenselän metsäpeurakannasta. Neljä vuotta sitten se siirrettiin Metsähallituksen hallinnoiman MetsäpeuraLIFE-suojeluhankkeen totutustarhaan Lauhanvuoreen, jossa se sai jälkeläisiä eläintarhoissa syntyneiden vaadinten kanssa. Vaatimet vasoineen elävät nyt Lauhanvuoren kansallispuiston lähiseudulla muodostaen Pohjanmaan eteläisimmän metsäpeurakannan kahteensataan vuoteen.

Kahden totutustarhassa viettämänsä lisääntymiskauden jälkeen hirvas sijoitettiin Ähtärin eläinpuistoon. Siellä syntyneet neljä vasaa ovat sen ensimmäiset jälkeläiset eläintarhakannassa. Lajikoordinaattori valitsi sen Korkeasaaren metsäpeuralauman uudeksi hirvaaksi rauhallisen luonteen ja arvokkaan geeniperimän vuoksi. Hirvas tulee hyvin toimeen uudessa ympäristössään ja uuden laumansa kanssa.

Geneettisen monimuotoisuuden avulla laji säilyy elinvoimaisena ja sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin. Metsäpeuralla sekä luonnon että eläintarhojen kannat ovat varsin pienet, eikä niiden välillä normaalisti ole vaihtuvuutta. Lajin geneettinen muuntelu pyritään säilyttämään suojeluhankkeessa lisäännyttämällä eri kantojen yksilöitä keskenään.

”Eläintarhoissa syntyneistä ja luonnonvaraisista metsäpeuroista on muodostettu uudet osakannat Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoihin. Samalla lajin eläintarhakanta sai merkittävää vahvistusta luonnosta ensi kertaa sitten 1970-luvun. Neljä totutustarhoihin pyydettyä hirvasta jatkaa sukuaan Korkeasaaren lisäksi Ähtärin ja Ranuan eläinpuistoissa, mikä mahdollistaa lajin luontoonpalautukset myös tulevaisuudessa”, kertoo metsäpeuran lajikoordinaattori Hanna-Maija Lahtinen Korkeasaaresta.

Metsäpeuroja eli vielä 1800-luvun alussa laajalti Suomessa, mutta liiallinen metsästys ajoi lajin maastamme sukupuuttoon. Venäjän Karjalassa säilyneitä metsäpeuroja alkoi näyttäytyä itärajalla 1940-luvulla ja myöhemmin laji vakiintui uudelleen Kuhmon seudulle. Metsäpeuran levinneisyyttä on laajennettu suojeluhankkein ja siirtoistutuksin lajin entisille elinalueille. Seitsenvuotinen MetsäpeuraLIFE-suojeluhanke päättyy ensi syksynä.

Nykyaikaiset eläintarhat tekevät maailmanlaajuista suojeluyhteistyötä ja tukevat eläinkantojen vahvistumista luonnossa. Luonnonvaraisten eläinten siirtäminen tarhaoloihin on poikkeuksellista ja se suunnitellaan aina tarkasti noudattaen maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeita sekä lajin kansallisia tai kansainvälisiä suojelusuunnitelmia. Joidenkin lajien yksilöitä elää tarhoissa enemmän kuin luonnossa. Onnistunut tarhaaminen voi olla lajin viimeinen mahdollisuus säästyä sukupuutolta ja palata takaisin luontoon omaan elinympäristöönsä.

Katso video ja lue lisää Suomenselän hirvaista vuodelta 2019.