Pääkirjoitus: Miu mau manulit ja hys hys hämärää

Pääkirjoitus: Miu mau manulit ja hys hys hämärää

Nina Trontti, eläintenhoitoyksikön päällikkö

Tänä kesänä Korkeasaaressa on tapahtunut monta merkittävää asiaa. Heinäkuu onkin suosituin vierailukuukausi ja nyt nähtävää on enemmän kuin useaan vuoteen. Kissalaakson tarhoissa tepsuttaa 3 tiikerinpentua ja manulipentujen nelikko. Eläintenhoitajat arvelevat, että aivan näinä päivinä huolehtivat emot voivat vain seurata sivusta, kun touhukkaat pennut ryntäävät omin töppöjaloin tutkimaan ulkotarhan leikkipaikkoja.

Toisaalla Korkeasaaressa, hämärässä ja hiljaa, on rakennettu tarhaa aavikkoketuille, jemeninkamelontille ja nelivarvassiileille. Hämärätalon ovien takaa paljastuu suurikorvaisten aavikkokettujen uusi koti, reilusti sisätilaa ja aurinkoisena päivänä aavikon kuumuutta hohkaava ulkotarha. Eläintarhan työntekijänä itseäni innoittaa yhden ketun tarina – se on pelastunut laittomasta lemmikkikaupasta ja siirtynyt epäsuotuista kotioloista eläintarhaan ja päässyt täällä osaksi aavikkokettulaumaa.

Hämärätalon muut asukkaat ovat aavikkoketun tavoin entisiä lemmikkejä. Jemeninkameleontti lahjoitettiin Korkeasaarelle keväällä sen alun perin pelastaneiden kakkosomistajien todettua liskon hoidon liian aikaa vieväksi. Hermostuessaan kameleontti muuttuu tummaksi ja pullistuu. Laji on herkkä stressille eli sen terraarion vieressä tulee liikkua rauhassa. Nelivarvassiilikään ei ole helppo lemmikkilaji. Siilit ovat aktiivisia hämärässä ja öisin, joten niiden päivärytmi ei ole sama kuin niiden omistajien. Korkeasaaressa siilit saavat puuhata hämäräpuolella ja testata juoksulevyään omassa aikataulussaan.

Heinäkuussa myös kaksi myskihärkää ja kaksi markhoria, kierteissarvivuohta, siirretään karanteenitiloista omiin tarhoihinsa Korkeasaaren puolelle. Nämä eläimet on tuotu Euroopan ulkopuolelta, Moskovasta ja ovat sen takia erittäin arvokkaita yksilöitä lajiensa eurooppalaisille eläintarhakannoille. Harva kävijä arvaa, että kyseisten eläinten tuonnin valmistelu kesti lähes kaksi vuotta ja oli sen verran tapahtumarikasta työtä, että usko eläinten siirtoon loppui useammankin kerran kuluneiden kuukausien aikana.

Mietin mikä on se muisto, joka jää kesävieraan mieleen eläintarhasta. Toivoisin, että se olisi jotain ihmettelyn ja ihastumisen kaltaista. Mitä jos tulisit Korkeasaareen hämmästelemään luonnon monimuotoisuutta ja löytämään oman voimasi suojella luontoa? Suojelukampanjat tehoavat ja sinun avullasi ne voisivat tehota vielä paremmin. Ennen vuotta 2010 aloitetut suojelutoimet ovat tutkitusti vähentäneet lajien häviämisvauhtia noin viidenneksen eli sadasta lajista noin kaksikymmentä on hyötynyt suojelusta. Nostetaanko määrää yhdessä?

Katso esittelyvideo