Pääkirjoitus: Eläintarha täynnä eläinaktivisteja

Mari Lehmonen, tiedottaja

Tiedättehän, millaisia paikkoja eläintarhat ovat. Eläimet on pyydystetty luonnosta ja vangittu pieniin koppeihin ihmisten viihdykkeeksi. Ne kiertävät kehää päivästä toiseen ilman parempaakaan tekemistä, samalla kun niiden hyvinvoinnin kustannuksella kääritään rahaa. Menisitkö sinä eläintarhaan? Minä ainakin pysyn kaukana eläintarhoista, jos tämä on todellisuus.

Tulen aamuisin töihin Korkeasaareen ja olen siitä iloinen. Täällä työskentelevät ihmiset arvostavat eläimiä ja haluavat niiden parasta. Teemme päivittäin konkreettisia asioita tarhaeläintemme, villieläinsairaalamme luonnonvaraisten eläinten ja uhanalaisten lajien hyväksi sekä annamme turvapaikkoja kaltoin kohdelluille eläinyksilöille. Meidän mielestämme nykyaikaisen eläintarhan tulee olla olemassa ensisijaisesti eläimiä varten.

Tärkein Korkeasaaren toimintaa ohjaava arvo on eläinten oikeus hyvään lajityypilliseen elämään. Lajivalintojen tärkeimpiä kriteerejä on, että voimme järjestää lajille mahdollisimman luonnonmukaisen ympäristön. Eläimet ovat meille myös yksilöitä, ja teemme parhaamme, jotta jokaisella niistä olisi hyvä elämä. Meidän eläimillemme tarha on oma koti ja turvapaikka, jossa asiat pidetään kunnossa. Tarhassa syntynyt eläin suhtautuu ihmisiin varsin tyynesti, toisin kuin villieläin, mutta silti sillä on aina halutessaan mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Eläintarhatoimintaa voidaan kritisoida sillä, että eläimillä on oikeus vapauteen. Vapaus näyttäytyy meille television luontodokumenteissa, jotka on kuvattu luonnonsuojelualueilla ja käsikirjoitettu tarinoiksi, jotka jättävät katsojalle hyvän mielen. Todellisuudessa vapaus on usein julmaa, moni laji on ahtaalla ihmisen muokkaamassa ympäristössä ja ahdinko kasvaa jatkuvasti. Yksi jättimäinen rajamuuri voi estää yli sadan uhanalaisen eläinlajin luontaista liikkumista. Valas voi vapaudessa niellä kymmeniä muovipusseja ja ajautua rantaan kuolemaan.

Eläinlajien suojelu luonnossa on tärkeää, sillä samalla suojellaan lajien elinympäristöä, mikä on niiden selviytymisen elinehto. Eläintarhan ei pitäisi olla minkään uhanalaisen lajin viimeinen turvapaikka. Suojelu luonnossa ja tarhoissa on yksi kokonaisuus. Eläintarhojen asiantuntemus ja tutkimustieto on korvaamatonta esimerkiksi silloin, kun uhanalaisen lajin yksilöitä lisäännytetään ja viedään tarhoista luontoon. Eläintarhojen kansainvälinen suojeluverkosto on auttanut satoja lajeja sukupuuton partaalta. Jos eläimet selviäisivät hyvin luonnossa, ei nykyisenlaisia eläintarhojakaan enää tarvittaisi.

Perinteisesti eläintarha on myös paikka, jossa pääsee näkemään eläimiä ja ihmettelemään elämän monimuotoisuutta. Meillä vierailee vuosittain puoli miljoonaa eläinten ystävää, jotka ylläpitävät toimintaamme yhdessä Helsingin kaupungin kanssa. 128-vuotiaanakin haluamme olla eläintarhojen etujoukoissa vastaamassa nykypäivän haasteisiin. Yksi haasteemme on herättää ihmisten kiinnostus luonnon ja eläinten monipuoliseen havainnointiin, luoda niiden suojeluun kannustava ilmapiiri, innostaa toimimaan ja herättää ajatuksia.

Tulisitko sinäkin Korkeasaareen?