Manuli piilottelee jälleen Korkeasaaressa Artikkeli julkaistu: 23.09.2022 Ilouutisia kaikille manulia odottaneille: aasialainen arokissa on vihdoin palannut Korkeasaaren lajistoon neljän vuoden tauon jälkeen. Manulin näkemiseen tarvitaan edelleen hyvää tuuria tai kärsivällisyyttä, sillä hämärissä liikkuva manuli on päivisin hyvin piilotteleva laji. Manuli on ulkomuodoltaan kuin paksuturkkinen kotikissa, jolla on tuima ilme. Harmaanruskean turkkinsa avulla se maastoutuu kivikkoiseen ympäristöön väijymään saalistaan. Se viettää päivät pesäkolossaan lepäillen ja aktivoituu iltahämärissä. Manuli on yksineläjä, kuten kaikki kissaeläimet leijonaa lukuun ottamatta. Korkeasaaren 3-vuotias manulinaaras on syntynyt saksalaisessa Chemnitzin eläintarhassa. Se pääsi muuttamaan Kissalaakson takatarhasta uusiin sille remontoituihin tiloihin syyskuun alussa. Uusi asukas nähtiin ensi kertaa ulkoilemassa iltahämärissä Kissojen Yössä ja onnekkaimmat ovat päässeet näkemään sen myös valoisaan aikaan. Manuli ruokitaan kahdesti päivässä: aikaisin aamulla ja myöhään iltapäivällä. ”Manuli viihtyy hyvin uudessa tarhassaan. Se tekee tutkimusretkiään varsinkin öisin, mutta kokee paikan riittävän turvalliseksi liikkua myös päivänvalossa, etenkin jos ruokaa on tarjolla. Tarhan sisustuksessa on mietitty lajin elinympäristöä ja piilopaikkoja on riittävästi. Kiipeilypaikkojakin löytyy, sillä manulit tykkäävät kiipeillä, vaikka elävät luonnossa puuttomalla arolla”, kertoo eläintenhoitaja Jonne Stenroth. Manulit ovat piilottelevan elintapansa vuoksi haastavia tutkia luonnossa. Aikaisemmin manuli luokiteltiin silmälläpidettäväksi, mutta vuoden 2019 arvioinnissa lajia ei enää pidetty uhanalaisena, vaikka kanta on ollut laskusuuntainen. Eniten manuleita elää vuoristo- ja ylänköalueilla Mongoliassa ja Kiinassa, ja lännessä levinneisyys ulottuu Iraniin ja Kaspianmeren ympärille. Esiintymisalue ei ole yhtenäinen, vaan populaatiot voivat elää hyvin eristäytynyttä elämää. Manulia on suojeltu perustamalla suojelualueita ja rajoittamalla sen turkilla käytävää kauppaa. Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan. Myös Korkeasaaressa on aiemmin syntynyt manulinpoikasia ja mikäli suojeluohjelmasta löytyy Korkeasaaren manulinaaraalle sopiva puoliso, pentuja saattaa olla jälleen lähivuosina odotettavissa. Korkeasaari tukee myös manulien suojelua luonnossa. Pallas's cat (female) and kittenPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kittensPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kittenPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kittenPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kittenPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat (female) and kittenPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kittenPhoto: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kitten and motherPhoto:Virpi Kiviniemi (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat kittenPhoto:Virpi Kiviniemi (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, FinlandPallas's cat (female)Photo: Annika Sorjonen (2024) Korkeasaari Zoo Helsinki, Finland Osallistu manulien suojeluun Korkeasaari on tukenut manuleiden suojelutyötä vuodesta 2014. Royal Zoological Society of Scotland organisoi useita suojeluprojekteja Mongoliassa, Kazakstanissa, Iranissa ja Kiinassa. Projekteissa manuleita tutkitaan niiden luonnollisilla elinalueilla muun muassa kamera-ansojen avulla, joista saadaan tietoa niiden levinneisyydestä ja elintavoista. Tärkeä osa hankkeita on myös paikallisväestön osallistuminen suojelutyöhön, ja lajista ja manulin merkityksestä kerrotaan paikallisille paimenille, koululaisille ja kyläyhteisöille LAHJOITA