Korkeasaaren uusi laji turkoosipikkugekko havahduttaa lemmikkikaupan vaaroista

Korkeasaaren uudet asukkaat ovat pieniä ja kirkasvärisiä. Turkoosipikkugekoilla aikuinen koiras on turkoosi ja naaras pronssisen vihertävä, vatsapuolelta molemmat ovat oranssinkeltaisia. Kooltaan ne ovat alle kymmenen sentin mittaisia. Suomalaiselta vastuulliselta kasvattajalta saatu pari muutti trooppisen Africasia-talon terraarioonsa viikonloppuna.

Turkoosipikkugekon kotiseutu on itäisessä Tansaniassa, Uluguru-vuorten alarinteillä, alle kahdeksan neliökilometrin metsäalueella. Laji elää mombasankairapalmujen lehtiruusukkeissa. Yhdessä palmussa asuu tavallisesti yksi koiras, yksi naaras, ja niiden poikasia. Gekot syövät pieniä hyönteisiä, palmun kukkien mettä ja juovat lehtiruusukkeeseen kertyvää vettä.

Äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun turkoosipikkugekon suurin uhka on lemmikiksi kerääminen, mikä alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella. Vuosina 2005–2009 luonnosta kerättiin kymmeniä tuhansia gekkoja, noin 15 % tuolloisesta kannasta. Saadakseen gekot palmusta, keräilijät usein kaatavat puun, mikä on tuhonnut myös gekkojen elinympäristöä. Kanta onkin pirstoutunut osapopulaatioiksi, joiden koosta ei ole tietoa viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Vuodesta 2017 turkoosipikkugekon kauppaa on rajoitettu kansainvälisellä CITES-sopimuksella. Lajin kerääminen luonnosta on laitonta, mutta valvonta on heikkoa. Koska kysyntää kauniille lemmikille on edelleen, gekkoja kuljetetaan Tansaniasta eri lajinimellä kansainvälisille markkinoille. EU:n alueella turkoosipikkugekkoa ei saa myydä tai pitää lemmikkinä ilman todistuksia sen alkuperästä. Eurooppalaisissa eläintarhoissa tarhatuista turkoosipikkugekoista pidetään kantakirjaa.

Myös turkoosipikkugekon elinympäristön suojeluun on alettu kiinnittää huomiota, sillä Uluguru-vuorilla elää paljon kotoperäisiä lajeja. Tätä arvokasta elinympäristöä uhkaavat laittomat metsänhakkuut, polttopuun keräys, yleistyneet metsäpalot ja kalkkikiven louhinta. Paikallisten asukkaiden rooli suojelussa on tärkeä.