Korkeasaaren lajeista yhä useampi on uhanalainen

Korkeasaaren lajeista uhanalaisia on 36 ja silmällä pidettäviä eli voimakkaasti väheneviä 11. Nisäkäslajeista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on puolet, mukaan lukien luonnosta sukupuuttoon kuollut milu, joita elää vain eläintarhoissa ja suojelualueilla. Uhanalaisten osuus eläintarhan lintulajeista on lähes yhtä suuri, ja matelijoista sekä sammakkoeläimistä häviäminen luonnosta uhkaa noin kolmannesta. Hyönteis- ja kalalajeista suurimman osan uhanalaisuutta ei ole arvioitu.

Lajeista 57:ää suojaa kansainvälistä kauppaa säätelevä CITES-sopimus ja 33 lajin säilyminen pyritään turvaamaan eläintarhojen suojeluohjelman tai kantakirjan avulla.

Elinvoimainen lajikin voi vähentyä

Luonnon monimuotoisuuden kannalta hälyttävä tulos on, että Korkeasaarenkin lajeista 43:n määrä luonnossa vähenee. Vähenevistä lajeista 14 on luokiteltu vielä elinvoimaisiksi, mutta moni runsaslukuinenkin laji on jo luisussa kohti häviämistä, ellei suuntaa saada muutettua. Lajin suojelun kannalta on parasta, jos vähenemisen tai uhanalaisuuden syihin päästään puuttumaan mahdollisimman aikaisin.

Lajien uhanalaisuuden lisäksi on tärkeää seurata paikallisten populaatioiden kehitystä. Maailmalla elinvoimaiset lajit ahma ja tukkasotka ovat Suomessa erittäin uhanalaisia, suokukko äärimmäisen uhanalainen. Myös karhun ja helmipöllön tilanne on Suomessa maailman tilannetta huonompi; maailmassa elinvoimaiset lajit ovat Suomessa silmälläpidettäviä. Vain yhden lajin tilanne on Suomessa parempi kuin maailmalla. Peura on maailman laajuisesti vaarantunut, mutta Suomen luonnosta hävinnyt ja osin eläintarhojen avulla paluun tehnyt peuran alalaji metsäpeura on nykyään silmälläpidettävä.

Uusi suunta suojelulla

Hyviäkin uutisia on. Uhanalaisista lajeista äärimmäisen uhanalaisten amurinleopardien seurantaa ja suojelua luonnossa on tehostettu, ja kanta on kasvanut 30 yksilöstä noin sataan. Suunnitteilla on, että kantaa tullaan vahvistamaan eläintarhoista luontoon palautettavilla yksilöillä.

Kertaalleen luonnosta hävitettyjen ja eläintarhoista palautettujen yksilöiden avulla pelastettujen mongolianvillihevosten ja visenttien määrät luonnossa ovat kasvussa. Myös paikallisen suojelun keinoin toipuneet vikunja– ja markhorkannat kasvavat. Muutos parempaan on merkittävä paitsi näiden lajien, myös monien muiden samoilla elinalueilla elävien lajien näkökulmasta.

Runsastuvien joukossa on myös sopeutumisen mestareita, kuten korppi ja EU:n alueella haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu kaikkiruokainen pesukarhu. Korkeasaaren pesukarhut ovat entisiä lemmikkejä, kastroituja uroksia. Ne eivät siis synnytä Suomeen pesukarhujen vieraslajikantaa, mutta muistuttavat eläintarhassa vieraslajien haitallisuudesta: maailmanlaajuisesti vieraslajit ovat elinalueiden tuhoutumisen jälkeen toi­seksi suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle.

Turvapaikka pelastetuille

Ylivoimaisesti suurin osa Korkeasaaren eläimistä on syntynyt Korkeasaaressa tai jossain toisessa eläintarhassa. Viime vuosina kasvava ryhmä ovat olleet viranomaisten takavarikoimat, huonoista oloista pelastetut tai rajatarkastuksissa löydetyt eläimet. Lisäksi Korkeasaaressa on muutamia omistajien lahjoittamia entisiä lemmikkejä, jotka ovat päässeet eläintarhaan parempiin oloihin, sekä luonnosta orpona tai loukkaantuneina pelastettuja, viranomaisen luvalla hoitoon jääneitä eläimiä. Yhteensä 46 eläintä on saanut turvapaikan Korkeasaaresta.

Aivan tarkkaa eläinten määrää Korkeasaaren eläinlaskennassa ei saatu yrityksistä huolimatta selville: joidenkin selkärangattomien ja sammakoiden kohdalla jouduttiin tyytymään suuresta yksilömäärästä johtuen silmämääräiseen arvioon. Ravinnoksi kasvatettavat hyönteiset, akvaarioiden korallieläimet ja Villieläinsairaalan potilaat jätettiin laskujen ulkopuolelle. Korkeasaaren Villieläinsairaalassa saa vuosittain apua noin 1000 loukkaantunutta, orvoksi jäänyttä tai muuten apua tarvitsevaa eläinpotilasta, jotka mahdollisuuksien mukaan palautetaan takaisin luontoon.