Huulipekareilla ensimmäinen porsas Korkeasaaressa

Artikkeli julkaistu: 09.06.2021

Pekarilaumasta kuuluu kimeää röhkimistä ja emon takaa pinkaisee esiin pieni vaaleanruskea porsas. Korkeasaareen vuosi sitten muuttaneet eteläamerikkalaiset huulipekarit ovat saaneet ensimmäisen poikasensa. Porsas on nyt viikon vanha ja lisää poikasia odotellaan vielä lauman toiselta emakolta.

Viime viikon maanantaina eläintenhoitajien joka-aamuinen pekarien koollekutsu toi paikalle vain kaksi iloisesti röhkivää pekaria. Kun puuttuva naaras kömpi ulos sisätilasta, kurkisti hoitajien yllätykseksi ovensuusta myös pieni töpselikärsä. Kolmen nuoren pekarin lauma on asunut Korkeasaaressa vasta reilun vuoden ja ensimmäistä syntymää odoteltiin kesä-heinäkuulle.

”Rauhoitimme sisätilan emon ja porsaan käyttöön, jotta ne saivat olla alkuun kahdestaan. Ulkoilun alettua molemmat emakot suojelivat poikasta ja naksuttivat hampaitaan uhkaavasti karjun tullessa lähelle. Nyt lauma vartioi poikasta yhdessä. Toivomme porsaan saavan leikkikavereita, sillä lauman toinenkin emakko on todennäköisesti kantava”, kertoo eläintenhoitaja Cindy Laitinen.

Porsas kulkee vielä enimmän aikaa tiiviisti emonsa rinnalla ja on niin pieni, että mahtuu seisomaan emonsa vatsan alla. Välillä poikanen unohtuu matkan varrelle ja ryntää parkaisten emon perään. Salaatinlehdet ja virikepallojen herkut ovat jo kiinnostaneet uteliasta porsasta, mutta lähiviikot sen pääravintoa on emon maito.

Pekarit ovat sikojen pienikokoisia sukulaisia, joita elää luonnossa Etelä-Amerikan pohjoisosissa ja Väli-Amerikassa. Pekarit voivat saada kerralla 1-3 poikasta. Emo imettää porsaita parin kuukauden ajan ja koko lauma osallistuu jälkeläisistä huolehtimiseen. Luonnossa pekarilaumoissa voi olla kymmeniä yksilöitä ja karjut vartioivat lauman reviiriä. Huulipekari on saanut nimensä poskien vaaleasta alueesta, joka muistuttaa ylähuulta. Lajin yksilöiden määrä luonnossa vähenee, minkä vuoksi huulipekari luokitellaan vaarantuneeksi.