Eläimet osaavat suojautua pakkaselta

Talvipakkasten paukkuessa pöllöt pörhistelevät höyheniään ja siristelevät silmiään. Lumileopardit kietovat paksun häntänsä ympärilleen. Syy eläinten käyttäytymiseen näkyy Korkeasaaren eläimistä otetuissa lämpökamerakuvissa. Parhaiten kylmään sopeutuneilla eläimillä lämpö pyrkii karkaamaan vain silmistä ja kuononpäästä, jotka näkyvät punaisina lämpökamerassa. Muut osat sulautuvat sinisinä ympäristön lämpötilaan eli ovat hyvin lämpöeristettyjä.

Paksu turkki on monen eläimen tärkein suoja kylmää vastaan. Korkeasaaren paksuinta talvikarvaa kantaa arktisilla alueilla elävä myskihärkä. Pitkien, jopa metrin mittaisten päällyskarvojen alla on tiheydeltään huovutetun kaltainen alusvilla. Andien vikunjojen pöyheä villa on ihmistenkin arvostama ja pitää eläimen tehokkaasti lämpimänä. Himalajan rinteillä elävää lumileopardia suojaa ilmava turkki kaikkialta muualta paitsi nenänpäästä, jonka suojaksi eläin voi kääriä pitkän puuhkamaisen häntänsä.

Suomalaisista lajeista kylmässä selviytymisen mestareita ovat ahma ja tunturipöllö. Ahman karvoitus peittää myös pienet korvat ja leveät käpälät. Tarvittaessa ahma kaivautuu pakkasia pakoon lumiluolaan. Tunturipöllön höyhenpeite suojaa sekä jalat että nokan. Lisää lämpöeristettä linnut saavat pörhistämällä höyhenten väliin ilmaa. Tunturipöllön suurin lämpöhävikki tapahtuu silmien kautta ja siksi se usein istuu silmät viiruina kovien pakkasten aikana.

Vaihtoehtoinen keino raajojen suojaamiseen löytyy sorsilta ja saukoilta. Sorsat ottavat räpylöihin virtaavasta verestä lämmön talteen vastavirtaperiaatteella ja veri lämpenee uudelleen palatessaan raajoista. Näin lämpöä säästyy ja kylmät räpylät eivät jäädy kiinni jäähän. Saukolla on sama suojautumisperiaate: ruumiinrakenne on energiaa säästävä, raajat ovat pienet ja niihin ei tuhlata ruumiinlämpöä juuri lainkaan. Vedessä uidessaan saukolla on turkkinsa alusvillassa eristävä ilmakerros suojana kylmää vastaan.

Eläinmaailman pakkasvinkit ovat sovellettavissa myös ihmisille. Pukeudu ilmaviin vaatteisiin, sillä ilma eristää lämpöä. Suojaa raajat erityisen hyvin, sillä niistä lämpö usein karkaa. Kiedo villainen kaulaliina kasvojen eteen ja siristele silmiä tarvittaessa.

Yksi tärkeimpiä Korkeasaaren lajivalintojen kriteerejä on se, että laji soveltuu Suomen sääoloihin. Siksi lähes kaikki ulkotarhojen lajit ulkoilevat myös pakkaskeleillä.

Kuvateksti: Saukko vesirajassa: tiheä karvapeite ja kerroksellinen turkki sitovat ilmakerroksen saukon pinnalle, jolloin sillä ei ole kylmä edes vedessä. Pienet korvat ja raajat sekä tynnyrimäinen ruumiinmuoto vähentävät haihduttavaa pinta-alaa.

Kuvateksti: Ahma ravinnonetsinnässä: tiheä turkki, pienet korvat ja töpäkkä kuono vähentävät lämmön hukkaa.

Kuvateksti: Tunturipöllön ruumiista haihtuu lämpöä vain silmien kautta. Nokka ja jalat ovat höyhenten suojassa.

Kuvateksti: Kuhertajagaselli talviturkissaan: Kuhertajagasellilla on tikkumaiset jalat, joissa on vain vähän lihasta, jolloin verenkiertoa ei juuri tarvita. Kroppa on tynnyrimäisen pyöreä ja haihduttava pinta-ala siksi pieni.

Kuvateksti: Maalla seisovia sorsia etualalla, taustalla suokukkoja. Sorsien räpylät ovat kylmät, lähes ympäristönsä lämpöiset. Suokukot lentävät talvehtimaan lämpimään Afrikkaan, mutta Korkeasaaressa ne viettävät kylmän ajan Borealia-talon sisätiloissa.

Kuvateksti: Lumileopardi makuulavallaan. Pörheä turkki ei juurikaan erotu, mutta pää ja etutassut haihduttavat selvästi lämpöä. Takatassut ovat suojassa kissan alla.

Kuvateksti: Myskihärällä on paksu karva, joka on niiden arktisilla asuinalueilla varsin tarpeellinen. Villainen viitta ulottuu pitkälle raajoihin asti.