Amurinleopardikissat Lola & Lucifer

Tarkan harkinnan jälkeen eläintenhoitajat ovat valinneet parin tuhannen yleisön antaman nimiehdotuksen joukosta amurinleopardikissoille nimet, jotka sopivat juuri näille eläimille kuin kirsu kuonoon.

Tuliluonteinen Lucifer

Talvella Korkeasaareen saapunut punaturkkisempi uros, Lucifer, osoitti hurjan pikkupedon luonteensa alusta alkaen. Ensi töikseen se kävi väijymässä naapuritarhan pikkupandoja ja ärhenteli lasin takana kurkistelleille lapsille. Vikkelä ja ihmisiin tottunut Lucifer suhtautuu ruokaan ja ruokailuun intohimolla. Vaikka se on hyvin tottunut ihmisiin, hoitajat eivät mene vilkasliikkeisen kissan kanssa samaan tilaan. Ruokailun yhteydessä ollaan erityisen tarkkoja – eihän koskaan voi tietää, kadehtivatko hoitajat raakoja rotta- ja kaniherkkuja!

Pehmeämpi Lola

Kesällä saapunut harmaasävyisempi naaras, Lola, on luonteeltaan ja myös piirteiltään pehmeämpi. Se pitää etäisyyttä hoitajiin, joten tarhan siivoaminen sujuu helposti kissan tarkkaillessa tilannetta matkan päästä. Lucifer ei puolusta ruokaansa Lolalta, mutta saattaa varastaa herkkuja, jos kokonainen kani tai kymmenkunta hiirtä ei tunnu täyttävän muutaman kilon painoisen pikkupedon vatsaa. Jotta varmistetaan, että molemmat kissat saavat sopivasti ruokaa, ne ruokitaan erikseen. Molemmat eläimet siirtyvät hoitajien kutsujen mukaan sisä- ja ulkotarhan välillä, jotta tarhanhoito ja ruokinnat sujuvat yhteisymmärryksessä.

Draamaa ja romantiikkaa

Ensimmäisiä viikkoja lukuun ottamatta Lucifer ja Lola ovat jakaneet tarhan Kissalaaksossa. Yhteen muuttamiseen sisältyi sekä draamaa että romantiikkaa. ”Alkuun oli ihan hirveää huuto ja kiroilua puolin ja toisin. Lucifer tönötti ensimmäisen vuorokauden vaan huutamassa sisällä ja tuijottamassa uutta tyttöä”, kertoo eläintenhoitaja Jonne Stenroth. Alkujärkytyksen jälkeen kissat ovat kuitenkin tykästyneet toisiinsa. ”Nyt ne ovat koko ajan kimpassa ja niillä menee ihan super hyvin! Leikkivät tosi paljon kahdestaan ja makailevat vierekkäin. Match made in heaven!”

Amurinleopardikissat ovat aktiivisia erityisesti aamupäivällä ja uudelleen iltaa kohden. ”Päivisin ne lähinnä vetelevät kissamaiseen tyyliin sikeitä, joten jos ne haluaa nähdä, kannattaa tulla heti kymmenen jälkeen kun Korkeasaari avataan, tai olla myöhään” Jonne vinkkaa. ”Näkösällä ne on melkein aina, kun vaan malttaa hieman etsiä. Lucifer rakastaa sille rakennettua riippumattoa, joita on tarkoitus rakentaa lisää.”

Kiitokset kuvista vuosikorttilaisemme Anna-Maija Honkila! Anna-Maijan kuvia Korkeasaaresta voi ihailla vaikkapa Instagramissa @anskihonkila.